Luomutuotanto on enemmän kuin muotisana, koska sen on noudatettava tarkkoja sääntöjä. Ekologinen ajattelutapa voi kuitenkin tarkoittaa enemmän kuin mitä säännöt edellyttävät, ja monet pohjalaisviljelijät näkevät jo luomun hyödyt.
Johannes Stenmark harjoittaa luomumaidontuotantoa ja luomuviljelyä Överpurmossa. Sukutilalla on 120 lypsylehmää, joiden ympärillä kaikki pyörii.
Johannes Stenmarkille luonnonmukainen tuotanto on itsestäänselvyys.
– Isä aloitti luomutuotannon jo 1990-luvulla, joten sen käytännöt olivat jo tuttuja, kun otin tilan haltuuni vuonna 2013, Stenmark kertoo.
Luonnonmukaisen viljelyn periaatteet
Luomumerkintä on pohjimmiltaan laatuleima, joka takaa, että ruoantuotannossa on huomioitu kestävää kehitystä.
Luomutuotannossa keskeisintä on luonnon, ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin turvaaminen. Siihen liittyy elinkaariajattelua, jonka mukaan tuotteen kokonaiskuormitusta on huomioitava ”kehdosta hautaan”.
Annagården siirtyi luomuun
Ronny Nyman on harjoittanut sekä perinteistä että luomuviljelyä. Pensalassa Uudessakaarlepyyssä sijaitseva sukutila Annagården siirtyi luomutuotantoon vuonna 2007.
Annagården on rakentanut kokonaisen kiertokulun luomulihan tuotannon ympärille. Nymanin perhe, johon kuuluvat myös vaimo Maria ja kolme lasta, kasvattavat tilalla luomuviljaa, jota eläimet syövät.
He viljelevät myös erikoiskasveja ja myyvät esimerkiksi jauhoa ja hunajaa suoraan kuluttajille omassa tilamyymälässään.
– Kesällä aiomme myös avata pihakahvilan, Ronny Nyman kertoo.
Luonnonmukaisen ja perinteisen maatalouden ero
Luomuviljelyyn liittyy monia erityisvaatimuksia, kun taas perinteisillä viljelijöillä on vapaammat kädet. Luomutilan eläinten pitää esimerkiksi pystyä laiduntamaan kesäaikana. Tämän edellytyksen Annagården saavuttaa ja jopa ylittää antamalla lehmille mahdollisuuden ulkoilla ympäri vuoden.
Kemiallisten torjunta-aineiden ja keinolannoitteiden käyttö on myös kiellettyä luomutilalla. Vaikka ehdot voivat olla haastavia, Ronny Nyman näkee myös niiden hyvät puolet.
– Torjunta-aineiden haittavaikutuksilta vältytään, ja myös keinolannoitteet ovat nykyään melko kalliita, hän sanoo.
Vaatii ennakointia
Luomuviljely vaatii paljon ennakointia ja suunnittelua. Jos jokin menee pieleen, sitä on vaikea korjata jälkikäteen, koska luomuviljelijällä ei ole hyvin monta apuvälinettä käytössään.
Kaikki viljelijät miettivät jo viljelykiertoa eli kasvinvuorottelua, mutta luomuviljelijälle tämän hallitseminen on vielä tärkeämpää.
– Jos kasvien järjestys menee pieleen ja vahinko on jo tapahtunut, on usein liian myöhäistä alkaa korjaamaan sitä, Nyman sanoo.
Hieman pienemmät tuotantomäärät
Luonnonmukaisuus voi joskus tarkoittaa sitä, että maatila tai eläimet tuottavat hieman vähemmän kuin perinteisillä tiloilla. Johannes Stenmarkin tila tuottaa keskimäärin noin 11 000 litraa luomumaitoa vuodessa lehmää kohti.
Viljanviljely ilman kemiallisia torjunta-aineita on suurin haaste luomutiloille.
– Viljasato on yleensä pienempi luomutiloilla, Stenmark sanoo.
Sekä Stenmark että Nyman tuottavat rehua omille eläimilleen ja ostavat tämän lisäksi luomurehua naapureilta, jotta ruoka riittäisi.
Sääntelyä suurempi ekoteko
Maatilojen kiertokulku- ja ympäristöajattelu ulottuu myös luomusäännösten ulkopuolelle. Johannes Stenmark on esimerkiksi asentanut aurinkopaneeleja, jotka kattavat neljänneksen tilan vuotuisesta energiankulutuksesta.
– Aurinkoisina kesäpäivinä oma sähköntuotanto riittäkin koko tilan tarpeisiin, Stenmark sanoo.
Viljelijät Stenmark ja Nyman näkevät tulevaisuutensa luomuviljelyssä.
– On tärkeää huolehtia maaperästä ja hyödyntää kaikkia ravinteita, Ronny Nyman sanoo.
Myös antibioottien käyttö ruoantuotannossa, joka on Suomessa muutenkin vähäistä, on luomuviljelijöillä vielä alhaisemmalla tasolla.
Käytännön tukea asiantuntijoilta
Luomutuotantoon sovellettavat säännöt määritellään EU-tasolla. Säädöksiä päivitetään jatkuvasti ja viranomaiset valvovat huolella niiden noudattamista maatiloilla.
Vaikka luomutilojen lisäkustannuksia pyritään kattamaan hieman korkeammilla markkinahinnoilla ja pinta-alatuilla, luomuviljelyyn liittyy paljon byrokratiaa.
Kova paperityö on suuri taakka viljelijöille, jotka ovat usein yksittäisiä elinkeinonharjoittajia tai mikroyrittäjiä.
– Byrokraattinen paine on jo sillä tasolla, että monet viljelijät tuntevat ahdistusta, sanoo ProAgria Lantbrukssällskapetin asiantuntija Anders Salo.
ProAgrialla on kokonainen tiimi luomutuotannon asiantuntijoita, jotka tarjoavat neuvontaa, koulutusta ja kehitysapua viljelijöille.
Tiimiin kuuluu muun muassa Ulrika Wikman, Anders Salo, Asta Himmanen, Jenny Sundkvist ja Jonas Löfqvist.
Monipuolista neuvontaa
Asiantuntijat auttavat viljelijöitä monessa eri asiassa tuotantokyvyn lisäämisestä sopivien lannoitteiden löytämiseen asti.
– Neuvomme myös käytännön talousasioissa, esimerkiksi myynnissä, tuotantopanosten sisäänostossa, ynnä muuta, sanoo luomukasvintuotannon asiantuntija Ulrika Wikman.
Asiantuntijat seuraavat tarkasti säännösten kehitystä auttaakseen viljelijöitä byrokratiaviidakon läpi.
Eteenpäin on mentävä
Luonnonmukainen viljely ei sinänsä tarkoita paluuta vanhoihin tapoihin, vaikka sekä perinteinen että luomuviljely hyödyntää paljon hyviksi havaittuja menetelmiä. Yhtä tärkeää on uuden teknologian käyttö sekä uusien ajattelutapojen ja uuden tutkimuksen soveltaminen.
– Luomuviljely vaatii valtavasti tietoa sekä sekä maanpäällisistä että maanalaisista asioista, sanoo ProAgria Lantbrukssällskapetin johtaja Meira-Pia Lohiluoma.
Asiantuntija Jenny Sundkvistin mukaan luomuviljelyssä pyritään myös antamaan eläimille edellytykset mahdollisimman luonolliseen käyttäytymiseen.
– Eläintuotantokaan ei voi olla luomua, ellei niitä ruokkiva rehu ole sitä, kollega Asta Himmanen huomauttaa.
Kestävyys tavoitteena
Anders Salolla on omakohtaista kokemusta sekä perinteisestä että luonnonmukaisesta viljelystä. Hänen mielestään luomun tavoite on tuottaa ruoka kansalle mahdollisimman kestävällä tavalla.
– Molemmilta puolilta löytyy omaksumisen arvoista tietoa ja tuntemusta, hän sanoo.
Asiantuntijat ovat melko yksimielisiä siitä, ettei perinteisen ja luonnonmukaisen tuotannon välillä ole ristiriitaa. Maanviljelijä Johannes Stenmark tiivistää:
– Seudun viljelijöillä ja Pohjanmaalla ylipäänsä on hyvä yhteistyö, eri toimintatavoista riippumatta. Maatilat kasvavat mutta niiden määrä vähenee, joten meidän kannattaakin vetää yhtä köyttä.
LUE MYÖS SAMASTA SARJASTA:
Pohjalaiset vihannestuottajat uskovat tulevaisuuteen, mutta kustannukset huolestuttavat
Ruoan ilmastovaikutukset kuriin – Pohjalaisviljelijät tekevät kovaa työtä ympäristön hyväksi