Oma valinta kaupassa ratkaisee – Pohjalaisviljelijät tekevät investointeja ja yhteistyötä pysyäkseen kärjessä

Susannin ja Per-Erik Englundin perunat pestään ja pakataan yhteisellä pakkaamolla.

Kuluttajat päättävät, miten ja missä heidän ruokansa tuotetaan nyt ja tulevaisuudessa. Pohjalaiset viljelijät satsaavat vahvasti pysyäkseen kilpailukykyisinä.

Koronakriisi osoitti tänä keväänä pelottavan selvästi, kuinka tärkeää kotimainen ruuantuotanto on. Kun kaikki ryntäsivät yhtä aikaa kauppoihin, parhaat tavarat loppuivat hyllyiltä.

Ahlvikin tilalla on uusi navetta. Kuvassa Jeremias ja Zacharias Ahlvik, jotka isä Brorin kanssa vetävät tilaa.

– Tällä kertaa syynä oli korona ja ostovillitys ei kestänyt kovin kauan, mutta mitä jos ensi kerralla rajat todellakin suljetaan, sanoo Zacharias Ahlvik, joka on maidontuottaja Pedersöressä.

Ahlvik gård, jota Zacharias pyörittää yhdessä veljensä Jeremiaan ja isänsä Brorin kanssa, on äskettäin rakentanut uuden 180 paikkaisen navetan. Uuden tilan rakentaminen on suuri investointi perheelle, jonka aiemmassa navetassa oli 39 partta. Nykyään vanhassa navetassa on nuorkarjaa.

Suuria investointeja tarvitaan

Maatilojen taloudellisen kannattavuuden turvaamiseksi, kehitys kulkee kohti yhä isompia tiloja. On kuitenkin hyvä muistaa, että isoimmatkin tilat täällä Suomessa ovat kansainvälisestä näkökulmasta pieniä.

Zacharias ja Jeremias Ahlvikille lehmien hyvinvointi on tärkeää.

Ahlvikin uudella tilalla tulee olemaan kapasiteettia tuottaa 2,4 miljoonaa litraa maitoa vuodessa. Navetta, jossa on kirjoitushetkellä 110 lehmää, on jo itsessään yli kahden miljoonan euron investointi.

– Tila on meille iso investointi, mutta siihen oli tarve, varsinkin kun useampi perheenjäsen tuli mukaan toimintaan, sanoo Jeremias Ahlvik.

Huipputekniset maatilat

Suuri osa maitoteollisuuden investoinneista kohdistuu uuteen teknologiaan. Kaikkea mahdollista automatisoidaan, ilmanvaihdosta valaistukseen ja lypsyyn.

– Teknisen tarkkailun avulla voi joskus havaita virheitä nopeammin kuin vain ihmisen aisteilla, sanoo Zacharias Ahlvik.

Teknisen tarkkailun avulla voi joskus havaita virheitä nopeammin kuin vain ihmisen aisteilla.

Myös sianlihantuottaja Henrik Pott investoi uuteen teknologiaan Westerbackan tilalla Uudenkaarlepyyn Pensalassa. Tilalle on hiljattain rakennettu lämpökeskus, joka lämmittää sikalaa ja kuivattaa viljaa samaan aikaan. Taloudellisen säästön ohella se on myös ympäristöteko, koska se vähentää aiemmin käytetyn kevyeen polttoöljyn kulutusta.

Yhdessä vahvempia

Sianlihatuottaja Henrik Pott toimii maanviljelijänä Pensalassa.

Henrik Pottin mukaan nyrkkisääntö on yrittää kaksinkertaistaa tuotanto kymmenen vuoden välein, jotta pärjätään kilpailussa ja saadaan mittakaavaetuja. Aivan sitä vauhtia Westerbackan tilalla ei ole ollut, koska markkinoilla pidätyttiin investoinneista. Toisaalta he ovat panostaneet yhteistoimintaan, joka on osoittautunut hyvin arvokkaaksi.

Henrik Pottin poika Sebastian, Westerbackan tilan tuleva perijä, on parhaillaan yhdessä parin muun maatilan kanssa perustamassa emakkosikalan Hirvlaxiin. Jatkossa useat sikalat voivat saada sikansa sieltä.

– Suuria investointeja on helpompi toteuttaa ja rahoitusta on helpompi saada, jos useammat toimijat jakavat riskin, sanoo Henrik Pott.

Sama koskee perunoita

Myös Kristiinankaupungin perunantuottajat Dagsmarkissa ovat oivaltaneet yhteistyön voiman. Vuosituhannen vaihteen tienoilla kymmenen viljelijää, joilla oli omat maatilapakkaamot, yhdistivät voimansa ja perustivat yhteisen pakkaamon nimeltään Osuuskunta Oskun Perunamaa.

Susann ja Per-Erik Englund viihtyvät maanviljelijöinä.

– Meidän oli ryhdyttävä toimiin, koska oli kallista ja järjetöntä hoitaa pakkaaminen tilatasolla, sanoo perunanviljelijä Per-Erik Englund.

Useat tiloista ovat sittemmin suorittaneet sukupolvenvaihdoksen ja yhteisellä pakkaamolla on nykyään kahdeksan osakasta.

Myös Per-Erik Englund ja hänen vaimonsa Susann Englund lähestyvät sukupolvenvaihdosta.

Pariskunnan maatila sai alkunsa vuonna 1993 vain 300 metrin päässä nykyisestä pakkaamosta. Perustamisesta lähtien perunamaan koko on kaksinkertaistunut ja on nykyään 50-60 hehtaaria.

– Vuodessa perunaa voi tulla noin 1 500 tonnia, mukaan lukien siemenet ja varhaiset lajikkeet, kertoo Per-Erik Englund.

Vuodessa perunaa voi tulla noin 1 500 tonnia.

– Mutta riippuen esimerkiksi säästä sato voi vaihdella paljonkin, plus-miinus 20 prosenttia, hän lisää.

Kyseessä on elämäntapa

Susann ja Per-Erik Englund.

Susann Englund tulee itsekin maanviljelijäperheestä. Hänen mukaan maanviljely on elämäntapa, jonka hän on itse valinnut eikä haluaisi vaihtaa.

Perunan valinta viljelytuotteena perustuu siihen, että alueen maaperä sopii sille hyvin.

– Perunat ovat kuin viinirypäleitä, ne saavat makua kasvupaikastaan, eli hyvä multa antaa hyvän maun, kertoo Susann Englund.

– Se on myös ilmastoälykäs raaka-aine, se kuluttaa hyvin vähän vettä verrattuna moniin muihin viljelykasveihin, lisää Per-Erik Englund.

Tehokkuus on tärkeää

Jotta tuotanto olisi kannattavaa, jokaisen viljelijän on huolellisesti seurattava kustannuksia ja hallittava asiansa tehokkaasti ja järkevästi. Erikoistuminen on välttämätöntä.

– Konet ja laitteet ovat kalliita, ja omat viljelykasvit pitää hoitaa hyvin, jotta toiminnasta saataisi kaannattavaa, sanoo Per-Erik Englund.

”Kuluttajat ovat avainasemassa”

Meira-Pia Lohiluoma johtaa maaseutukeskusten liitto ProAgriaa. Hänen mukaan viime vuosi osoitti selvästi paikallisen tuotannon tärkeyden.

Meira-Pia Lohiluoma johtaa maaseutukeskusten liitto ProAgriaa.

– Ongelmat muualla maailmassa, aina siemenistä lääkkeisiin, osoittivat selvästi, että tarvitsemme suomalaista ruuantuotantoa, sanoo Meira-Pia Lohiluoma.

Elintarvikkeiden omavaraisuusaste Suomessa on tällä hetkellä noin 80 prosenttia. Pohjanmaa erottuu positiivisesti sekä tuotannon laajuudella että sen laadulla.

– Meidän tuottajille kannattavuus on isoin pulma, ja kuluttajat ovat tässä avainasemassa, sanoo Lohiluoma.

Kuluttajat ovat tässä avainasemassa.

Meira-Pia Lohiluoma toivoo, että kuluttajat näkisivät, miten valinta kotimaisen tai ulkomaisen kuluttamisen välillä todella tarkoittaa sekä yleisellä että paikallisella tasolla. Hän huomauttaa, että kyseessä on paljon enemmän kuin vain maitolitra.

– Paikallinen ruuantuotanto luo työpaikkoja niin kuin aalto koko tuotantoketjua pitkin, kuten logistiikassa, työpajoissa ja jatkojalostuksessa, sanoo Lohiluoma.

– Pohjanmaan tuottajat tekevät todella mahtavaa työtä 365 päivää vuodessa, hän sanoo.

Kääntäjä: Minna Joki
Artikkelit julkaistaan osana ProAgria Lantbrukssällskapet:n hanketta Lokalt nu-konsumenten i fokus!
Lokalt nu NTM_ÖSL_AÖ_EJFLU

Vastaa