Kautta pitkän historiansa KWH-konserni on löytänyt mahdollisuuksia myös vaikeimpina hetkinä. Vaasa Insider julkaisee kesän aikana kokonaisuudessaan kirjan KWH 90 vuotta – Jatkuvassa muutoksessa. Kirja tarjoaa ainutlaatuisen katsauksen yrityksen liiketoiminnan rakentumiseen. Tämä on kirjan kahdeksas osa.
8 – PERHEYRITYS
Omistajuus kolmannessa ja neljännessä sukupolvessa
Vuonna 2019 KWH:lla on viitisenkymmentä omistajaa, ja seuraavan sukupolven aikana määrä kolminkertaistuu. Missä vaiheessa perheyrityksen omistus muuttuu liian sirpalemaiseksi toimiakseen tehokkaasti?
Suuri lapsiluku on monessa suhteessa siunaus. Omistamisessa ja perheyrityksen johtamisessa leikki on kuitenkin sitä helpompaa mitä vähemmän on leikkijöitä.
Vaikka Höglundin suku on lapsirikasta ja KWH:lla on useita omistajia, yhtiö on yhä perheen omistuksessa 90 vuotta perustamisen jälkeen.
Emil ja Vivi Höglundia siunattiin aikoinaan viidellä lapsella – Lisbethillä, Ullalla, Ann-Majlla, Peterillä ja Henrikillä. Heistä Ulla sai kaksi lasta, ja kaikille muille syntyi kolme.
Suurin osa näistä kolmannen sukupolven lapsista on jo osakkeenomistajia.
Odottamassa on myös neljäs sukupolvi, Emil ja Vivi Höglundin lastenlasten lapset, jotka joko jo ovat tai joista pian tulee osakkeenomistajia.
Ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, on kuvioissa myös toinen perhe. Noin kahdeksan prosenttia KWH-konsernista on Karl-Johan ”Jukka” Tidströmin perijöiden omistuksessa. Tidström omisti alun perin 10 prosenttia Keposta, joka myöhemmin fuusioitui Wiik & Höglundin kanssa.
KWH-konsernilla on siis merkittävä määrä osakkeenomistajia, noin 50 kappaletta. Noin kolmasosa omistajista on vielä alaikäisiä.
Yrityksen juhliessa 100-vuotista taivaltaan vuonna 2029 saattaa luku hyvinkin olla jo sata riippuen missä tahdissa perinnöt pannaan täytäntöön. Höglundin klaanin lisääntymistahdilla osakkeenomistajien määrä luultavasti tuplaantuu jokaisen sukupolven myötä.
Missä kulkee raja perheyrityksen omistajien määrässä? Missä vaiheessa perheomisteisen yrityksen edut alkavat jäädä ristiriitojen, tehottoman omistajaohjauksen ja kiinnostuksen puutteen jalkoihin?
Peter ja Henrik Höglund, jotka ovat johtaneet KWH:ta 1970-luvulta saakka, ovat miettineet asiaa paljon.
”Meidän sukupolvellamme on yhä määräävässä asemassa olevia osakkeenomistajia, vaikkei yksikään meistä enää henkilökohtaisesti omista KWH:sta yli kymmentä prosenttia. Mutta mitä laajemmalle omistajuus leviää, sitä vähemmän yritys toimii kuin perheyritys, ja sitä enemmän se alkaa muistuttaa hallinnoltaan pörssiyhtiötä. Omistaminen muuttuu vähemmän aktiiviseksi ja muotoutuu enemmän taloudelliseksi sijoitukseksi. Emme vielä ole siinä tilanteessa, mutta matkalla sinne päin.”
HENKILÖKOHTAISIA UHRAUKSIA
Siinä missä Peter ja Henrik ovat itse omistaneet koko ammatillisen uransa perheyritykselle, ei kukaan heidän lapsistaan tai sisarustensa lapsista ole ottanut KWH:ssa yhtä aktiivista roolia.
Osakkeenomistajista vain Carl-Magnus Tidström ja Peterin poika Thomas Höglund työskentelevät konsernissa.
Sen sijaan moni osakkeenomistajista toimii yrittäjänä. Tämä ei ehkä yllätä, sillä KWH:n osingot ovat tehneet omistajistaan taloudellisesti riippumattomia ja he ovat vapaita tekemään mitä tahtovat.
Kun Peter ja Henrik ottivat 1970-luvun puolivälissä KWH:n johtaakseen, olivat he vain 25-vuotiaita. Edeltävä sukupolvi oli kuollut pois ja joku tarvittiin ohjaamaan paattia.
Niin suuren vastuun antaminen yhtä nuorelle henkilölle ei Henrik Höglundin mukaan olisi nykyään realistista.
”Olin luultavasti liian nuori ja ymmärtämätön täysin tajuamaan, mihin lähdin mukaan. Niin Peter kuin minäkin teimme kuitenkin kaiken yksinkertaisesti siksi, että se oli niin mahdottoman hauskaa! Emme nauttineet vain menestyksestä vaan myös haasteista. Muutos ja taistelu on ollut jatkuvaa, mutta se on sopinut meille. Työ on tietenkin vaatinut myös uhrauksia. Kun vanhin poikani oli pieni, saatoin olla matkoilla useita kuukausia. Kerran kotiin saapuessani hän ei enää tunnistanut minua. Nuorempien poikieni kanssa olen pystynyt olemaan enemmän läsnä, ja tiedän, miten vaipat vaihdetaan. Yksi elämäni suurimmista iloista on seurata, miten omat poikani pitävät huolta lapsistaan. Tässä kehitys on mennyt parempaan suuntaan. Pohjimmiltaan on hyvä, etteivät nykypäivän nuoret isät ole valmiita uhraamaan itseään yrityksen vuoksi.”
Myös Peter Höglund on joutunut tekemään henkilökohtaisia uhrauksia perheyrityksen parhaaksi. 1980-luvun lopulla Peter ja Henrik ostivat KWH:n osakkeita siskoltaan Lisbethilta. Lisbeth halusi myydä osakkeensa, ja veljekset puolestaan tahtoivat omistaa yhdessä yhtiöstä yli 50 prosenttia. He kokivat, että siten he voisivat johtaa yritystä tehokkaammin.
Osakkeiden ostamiseksi Peter ja Henrik joutuivat ottamaan isot lainat. Tämä koitui raskaaksi varsinkin Peterille, jolla oli maksettavanaan myös suuri asuntolaina. Hän muistaa ajan ahdistavana.
Kun vanhin poikani oli pieni, saatoin olla matkoilla useita kuukausia. Kerran kotiin saapuessani hän ei enää tunnistanut minua.
”Olin vastikään ostanut sekä mökin että talon, joten minulla oli jo asuntolaina maksettavanani. Nyt päälle tuli vielä uusi jättimäinen laina. Olin ottanut lainan valuuttalainana, joten korot olivat alhaisemmat, mutta laina sitten tietenkin vaihteli valuuttakurssien mukaan. Etenkin devalvoinnin jälkeen vuonna 1992 valuuttalainan haittapuolet paljastuivat. Lähes kymmenen vuoden ajan korot olivat korkeammat kuin yhteenlasketut tuloni. En olisi selvinnyt, ellen olisi saanut lainata rahaa äidiltä ja sisareltani. Elämä oli aika niukkaa siihen aikaan.”
Vaikka järjestely aiheutti suuria paineita Peterin henkilökohtaiselle taloudelle, osoittautui se pitkällä tähtäimellä varsin viisaaksi – niin veljesten, yrityksen kuin muiden omistajienkin näkökulmasta.
Ensinnäkin kukaan tuskin voi kyseenalaistaa Peter ja Henrik Höglundin kykyä johtaa KWH:ta ja saada yritysryhmittymää kasvamaan ja kukoistamaan.
Toiseksi, uuden omistajajärjestelyn johdosta yritykselle laadittiin osakkeenomistajasopimus, joka antoi vähemmistöosakkaille vahvan aseman. Sopimus on osoittautunut niin hyväksi, että se toimii edelleen vuonna 2019.
ARVOKKAASTI VANHENTUNUT SOPIMUS
Mihin tämä pitkäikäinen sopimus sitten perustuu? Se sääntelee muun muassa, miten suuri osa tuloksesta voidaan jakaa osinkoina, ja miten toimitaan, jos joku omistajista tahtoo myydä osakkeensa.
Osakkeet tulee ensisijaisesti myydä muille osakkeenomistajille tai yhtiölle.
Jos osakkeet myydään ulkopuoliselle, on muilla omistajilla oikeus myydä osakkeensa samaan hintaan.
Osakkeiden myyntiä säätelevät pykälät ovat kuitenkin olleet harvoin käytössä, sillä omistuksessa on tapahtunut vain pieniä muutoksia viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.
Useimmiten kyse on ollut osakkeiden kirjaamisessa lasten tai lastenlasten nimiin.
Sopimus myös sääntelee, miten osakkeenomistajat ovat edustettuina KWH:n hallituksessa. Hallituksessa istuu viiden omistajaperheen edustajat sekä kaksi ulkopuolista jäsentä.
Jokainen perhe päättää sisäisesti hallitusedustajastaan. Edustajan ei ole välttämätöntä olla perheenjäsen, mutta yleensä näin on.
Perheensä edustaminen hallituksen jäsenenä on osoittautunut varsin suosituksi tehtäväksi, minkä voi tulkita aidoksi kiinnostukseksi yhtiötä kohtaan.
Kiinnostusta puolestaan tarvitaan, jotta yhtiön pitäminen perheen omistuksessa olisi järkevää.
PÖRSSIIN VAI EI?
Vaikka olemassa on hyvin toimiva osakassopimus, ja kiinnostuneita hallituksen jäseniä riittää, on luvun alussa esitetty kysymys silti aiheellinen: miten pitkään KWH voi pysyä perheomisteisena?
Jos taas yhtiö ei enää ole perheen omistuksessa, mitä se silloin voisi olla?
Teoriassa koko yhtiö tai sen osia voitaisiin myydä ulkopuoliselle taholle.
Toisessa ajatusleikissä joku yhtiön osa voisi fuusioitua toisen yrityksen kanssa. Se malli on jo kertaalleen toteutettu KWH Pipen ja Uponor Infran tapauksessa.
Myöskään pörssiin kirjautuminen ei ole poissuljettua KWH:n kokoluokan yritykseltä. Sitä mahdollisuutta Peter ja Henrik Höglund pitävät kuitenkin suhteellisen epätodennäköisenä.
”Pörssilistautuminen tuo mukanaan useita haittapuolia, kuten raportoinnin lisääntymisen sekä kasoittain sääntöjä ja vaatimuksia. Lisäksi osinkojen verotus on korkeampi. Sitä paitsi pörssiyritysten johto usein ohjaa omistajia enemmän. Meillä ei ole ollut tarvetta listautua pörssiin 90 vuoden aikana, eikä yksikään nykyisistä omistajista pidä sitä hyvänä ideana. Koska yritys on niin vakavarainen, listautumiselle ei ole tarvetta myöskään pääoman saamiseksi.”
Sen sijaan KWH:ssa on jo pitkään vaadittu, että yhtiötä hallinnoidaan yhtä tehokkaasti ja ammattimaisesti kuin pörssiyhtiötä – pelaahan KWH liigassa eikä kolmosdivarissa.
Hallituksen jäsenet halutaan muun muassa kouluttaa tehtäviensä tasalle. Tämä on erityisen tärkeää, sillä KWH:n hallituksen jäsenet valitaan huomattavasti pienemmästä joukosta kuin useimmissa muissa saman kokoluokan yrityksissä.
Useimmat yhtiöt Suomessa ja maailmalla eivät ole pörssissä, eikä ole olemassa mitään nyrkkisääntöä, minkä kokoisena yrityksen tulisi pörssiin listautua.
Yleisesti ottaen perheyrityksen hyvinä puolina voi pitää pitkäjänteisyyttä, jota usein on mahdotonta saavuttaa pörssin kvartaalitaloudessa. Mietitäänpä vaikka Mirkan alun kannattamattomia vuosikymmeniä, jotka kuitenkin loivat pohjan tämän päivän hyvälle tilanteelle.
Jotta perheomisteisuus voisi toimia, pitää omistajilla olla selkeä visio, mitä he yhtiöltä tahtovat. Jos osinkojen nostaminen on ainut kiinnostuksen kohde, voi omaisuutensa yhtä hyvin sijoittaa jollain muulla tavalla.
”On erittäin epätavallista, että perheyritys selviää viidenteen sukupolveen saakka. Miten KWH:n käy, jää nähtäväksi. Tämän päivän hyvän tilanteen säilyttämiseksi vaaditaan omistajia, jotka ovat osaavia ja halukkaita osallistumaan ja kouluttautumaan hallitustyöskentelyyn. Koska omistajia on jo nyt niin paljon ja määrä tulevaisuudessa vain kasvaa, vaaditaan samalla muilta omistajilta halua ottaa passiivisempi rooli.”
Lähes kymmenen vuoden ajan korot olivat korkeammat kuin yhteenlasketut tuloni.
LOPPUSANAT
KWH-konsernin tarina ei ole ainoastaan merkittävä pohjalainen tarina vaan myös tärkeä kertomus suomalaisesta elinkeinoelämästä. On ollut suuri ilo ja kunniatehtävä päästä tämän tarinan kertojaksi.
Hyvän tietokirjan tekemiseen vaaditaan yleensä hyvää raakamateriaalia. Tässä kirjassa lähtökohta on ollut paras mahdollinen, koska kirja perustuu suurelta osin Peter ja Henrik Höglundin haastatteluihin.
Peterillä ja Henrikillä on ihailtava taito kertoa ja ilmaista asioita. He kävivät viime vuosikymmenien tapahtumia läpi suoraan, rehellisesti ja analyyttisesti.
Nämä pohjalaisen elinkeinoelämän jättiläiset eivät myöskään pelänneet kertoa puutteista ja epäonnistumisista, mikä on edellytys mielenkiintoisen tarinan syntymiselle. Kirja pelkästä onnistumisesta kävisi lukijalle tylsäksi.
Kun olin lähettänyt kirjan pari ensimmäistä kappaletta luettavaksi, sain vastauksen Henrikiltä: ”Luin tekstisi suurella antaumuksella. Minusta tyyli on erittäin viihdyttävä, ja tällaisen kirjan ihmiset jaksavat lukea. Tästä tulee hyvä!”
Sähköpostiviesti ilahdutti. Sain varmistuksen, että meillä oli kirjasta samanlainen visio: siitä ei tule tylsä tiiliskivi kirjahyllyihin pölyttymään, vaan tarina, jota lukijat lukevat viihtyäkseen eivätkä velvollisuudentunnosta.
Kaikkien KWH:n kokemien dramaattisten käänteiden jälkeen konserni vaikuttaa elävän parhaillaan varsin harmonista ajanjaksoa.
Tulevaisuudesta voi varmuudella sanoa vain, ettei harmonia kestä ikuisesti. On erittäin jännittävää seurata, miten tarina jatkuu.
Anna Jeanne Söderlund
Kirjoittaja
LÄS OCKSÅ: