KWH 90 VUOTTA – Jatkuvassa muutoksessa – OSA III

Kautta pitkän historiansa KWH-konserni on löytänyt mahdollisuuksia myös vaikeimpina hetkinä. Vaasa Insider julkaisee kesän aikana kokonaisuudessaan kirjan KWH 90 vuotta – Jatkuvassa muutoksessa. Kirja tarjoaa ainutlaatuisen katsauksen yrityksen liiketoiminnan rakentumiseen. Tämä on kirjan kolmas osa.

3 – PUTKET

KWH Pipe löi hynttyyt yhteen kilpailijan kanssa

Kun turkistuotanto on lakkautettu, KWH:n päätoimiala on yhtäkkiä putkien valmistus. Mutta mikään ilo ei kestä ikuisesti – myös tällä alalla on suuret muutokset edessä.

Eräänä syyskuun päivänä vuonna 2012 saapuu kuuden hengen delegaatio Pohjanmaalta ylelliseen Merilammen asianajotoimistoon Helsingin keskustaan. Kun toimitusjohtaja Peter Höglund ja talousjohtaja Kjell Antus aseenkantajineen astuvat ovesta sisään, on heitä vastassa juristiarmeija ja kymmenmetrinen juridisilla asiakirjoilla lastattu neuvottelupöytä.

Tämä on monta vuotta kestäneen prosessin kulminaatiopiste. Prosessin tavoitteena ei ollut vain kahden katkeran vihollisen sotakirveiden hautaaminen vaan yhtiöiden yhdistäminen. KWH Pipen ja Uponorin putkitoimialan fuusio olisi vain muutama vuosi sitten kuulostanut lähes utopistiselta, mutta hetken kuluttua se on täyttä totta.

Kjell Antus hieman häkeltyy nähdessään paperipinot ja tajutessaan, että vastapuolen mielestä fuusion solmimiseen todella tarvitaan lähemmäs 20 juristia.

”Meille tämä byrokraattinen tapa hoitaa asioita tuntui vähän oudolta, kun emme kuitenkaan ole pörssiyhtiö. Yhteen laskettuna taustadokumentaatio sisälsi 11 000 sivua asiakirjoja. Peter ja Uponorin toimitusjohtaja allekirjoittivat pääsopimuksen, minkä jälkeen minä allekirjoitin muutamia alisopimuksia. Sen jälkeen me lähdimme kotiin. Kaksi juristia molemmilta puolilta jäi toimistolle koko yöksi jatkamaan asiakirjojen allekirjoittamista. Jos vastapuolella olisi ollut enemmän liiketoimintaan liittyvää henkilöstöä paikalla, olisi koko kauppa luultavasti sujunut sulavammin, mutta nyt jouduimme tekemään asiat juristien ehdoilla.”

Pian asianajotoimistolla pidetyn kokouksen jälkeen julkaistaan uutinen entisten verivihollisten KWH Pipen ja Uponorin putkitoimialan yhdistymisestä Uponor Infra -nimiseksi yhtiöksi. Neuvotteluja on tässä vaiheessa käyty jo 3–4 vuoden ajan, ja sekä Kjell Antus että Peter Höglund ovat välillä jo luopuneet toivosta.

Kaksi juristia molemmilta puolilta jäi toimistolle koko yöksi jatkamaan asiakirjojen allekirjoittamista.

KWH aloitti putkien valmistuksen vuonna 1955, ja vienti käynnistyi heti. Kuvassa putkea lasketaan mereen Tukholmassa vuonna 1958.

Uponor on koko ajan vaatinut uuden yhtiön osakkeiden enemmistöä, mikä lopulta myös toteutuu.

Monelle KWH Pipen johtohenkilölle Uponor on kuin punainen vaate, mikä vaikeuttaa neuvotteluita. Asiaa ei myöskään henkisesti helpota, että tässä vaiheessa KWH Pipe muodostaa puolet KWH-konsernin liikevaihdosta.

Nyt nämä kaksi osapuolta ovat kuitenkin vihdoin löytäneet molempia tyydyttävän ratkaisun, ja fuusio voidaan toteuttaa.

Putkialaa lähemmin seuranneille fuusio tuskin on suurikaan yllätys. Ulkopuolisen silmin sen sijaan saattaa tuntua kummalliselta, että kaksi kilpailijaa lyövät hynttyynsä yhteen.

FINANSSIKRIISI ISKI PUTKIALAAN

Fuusion syiden selvittämiseksi on palattava vuoteen 2007. Asuntokupla puhkeaa USA:ssa, ja finanssikriisi leviää seuraavan vuoden aikana koko maailmaan.

Finanssikriisin kutsuminen maailman syvimmäksi talouskriisiksi sitten 1930-luvun laman ei ole liioittelua.

Pahimmat seuraukset tavallisille kansalaisille kuitenkin torjutaan hallitusten ja keskuspankkien massiivisten toimenpiteiden avulla. Nämä toimenpiteet eivät tietenkään ole ilmaisia, eikä monikaan maa selviä ilman velkataakan kasvua.

Monet yritykset ja alat selviävät finanssikriisistä säikähdyksellä, mutta KWH Pipe kärsii enemmän.

Yhtiö valmistaa vesi- ja viemäriputkia, ja ketkä ovatkaan asiakkaita? Tietenkin kunnat, eli juuri ne julkiset tahot, joiden velkataakka alkaa nousta kestämättömäksi ja joiden rahapula muutenkin on krooninen.

KWH Pipe valmisti kaiken kokoisia putkia. Suurimmat olivat halkaisijaltaan 3,5-metrisiä, pienimmät 25-millimetrisiä.

Peter Höglund antaa hyvän esimerkin, miltä tilanne näyttää Vaasassa KWH:n pääkonttorin kotikaupungissa, vielä runsaat kymmen vuotta kriisin jälkeen:

”Merkittävä osa Vaasan putkista on vuodelta 1915, eli ne olisivat jo uusimisen tarpeessa. Koska rahaa ei kuitenkaan ole, jätetään velka tuleville vuosille. Sama tilanne on joka puolella Suomea, ja samoin muualla maailmassa.”

Putkiala ei ole koskaan ollut erityisen kannattava, ainakaan sen jälkeen, kun kilpailijat saavuttivat 1970-luvulla KWH:n teknisissä ratkaisuissa.

Asiaa ei auta edes KWH Pipen pitkään kestänyt markkinajohtajuus – kannattavuus on silti tiukassa, sillä ostajana on yhteiskunta, tuotteet ovat standardoituja ja marginaalit siksi pienet.

Koska suurten putkien vienti ulkomaille ei ole kannattavaa, KWH Pipe on perustanut tehtaita yhteensä 15:een eri maahan.

Muoviputkia myyvän myyntiyhtiön nimi oli aluksi Yhdistyneet muovitehtaat.

Kahdesti yhtiö on yrittänyt asettua myös Saksaan. Menestys on kuitenkin ollut huono, sillä kartellit hallitsevat maan markkinoita.

Myöskään Aasian maihin tehtaiden perustaminen ei ole onnistunut kitkatta. Alan markkinoilla tulee sen sijaan tutuksi, miten huonolaatuisilla raaka-aineilla fuskataan ja miten vaikeaa on myydä tuotteita prinsseille ja viranhaltijoille ei-demokraattisissa maissa.

Kasvu on siis vaikeaa, ja KWH Pipe on jumissa niin sanotussa middle range -segmentissä – yhtiö on liian pieni saadakseen skaalahyötyjä, mutta kuitenkin liian suuri ja kankea paikallisesta näkökulmasta.

KUIN PÄÄSISI EROON HAMMASSÄRYSTÄ

Putkien valmistus ei siis ole helppo ala, ja finanssikriisin iskiessä vaikeudet vain lisääntyvät laskevan kysynnän myötä.

Tämän putken laskemiseksi veteen tarvittiin soutuvene ja reilusti miestyövoimaa.

Silloin vaihtoehtoja ei oikeastaan ole monta: voi jatkaa kilpailua muiden yritysten kanssa ja katsoa, kuka tekee konkurssin ensimmäisenä; tai voi liittyä yhteen kilpailijansa kanssa.

Peter Höglundin mukaan päätös Uponor-fuusiosta ei ollut erityisen tunteellinen, vaikka sen mukana kirjanpidosta hävisikin puolet KWH:n liikevaihdosta.

”Putkiala ei vain yksinkertaisesti vienyt meitä enää minnekään. Tunne oli samanlainen kuin lykkäisi hammaslääkärille menoa. Tietää, että se tulee tekemään kipeää, mutta ennemmin tai myöhemmin asia on vain hoidettava. Turkistuotannon lopettamiseen verrattuna tämä oli helppo päätös, emmekä myöskään menettäneet prosessissa yhtä paljon rahaa.”

Putkiala ei vain yksinkertaisesti vienyt meitä enää minnekään. Tunne oli samanlainen kuin lykkäisi hammaslääkärille menoa.

Uuden yhtiön nimeksi tulee Uponor Infra, ja KWH omistaa siitä 44,7 prosenttia. Suurin muutos on liikevaihdon dramaattinen ja yhtäkkinen lasku, kun koko putkiala katoaa KWH-konsernin tilinpäätöksestä.

Kaikkien tuhansien asiakirjojen allekirjoittamisen jälkeen jäljellä on vielä yhden neulansilmän läpi kulkeminen fuusion toteutumiseksi: kilpailuviranomaisten on hyväksyttävä kaupat.

Hyväksynnän odottaminen on hermostuttavaa, sillä fuusioneuvottelujen aikana molemmat yhtiöt ovat tutkineet toisensa läpikotaisin ja paljastaneet toisilleen kaikki salaisuutensa.

Kilpailijoina jatkaminen tämän jälkeen olisi lievästi sanottuna kummallista.

KWH Pipella oli tehtaita eri puolilla maailmaa. Kuvassa toimitusjohtaja Peter Höglund työmatkalla Intiassa 1990-luvulla.

Lopulta hyväksyntä annetaan. Viranomaisten ainut vaatimus Uponor Infralle on, että sen on myytävä kilpailijoille muutamia tuotantolinjojaan välttääkseen liian vahvan markkina-aseman.

Kun konsernin toimitusjohtaja Kjell Antus muistelee fuusiota viisi vuotta myöhemmin, hänestä kaikki meni loppujen lopuksi hyvin, vaikka on tietenkin vaikea arvioida, mikä nykytilanne olisi ollut ilman fuusiota.

”Emme kovin usein lähde mukaan yhteisyrityksiin, koska niiden johtaminen ja hallinnointi on vaikeaa. Tässä tapauksessa kaikki on kuitenkin toiminut mielestäni suhteellisen hyvin. Toki yhtiöiden erilaiset kulttuurit ovat törmäilleet jonkin verran johtuen lähinnä siitä, että Uponor on suuryhtiö, josta putkiala muodostaa vain osan, ja KWH Pipe taas oli tottunut työskentelemään hyvin itsenäisesti. Tietyllä tavalla teimme henkisen valinnan luopua putkialasta samalla, kun päätimme olla uudessa yhtiössä vähemmistössä. Emme kuitenkaan ole miettineet aikataulua osuudestamme luopumiselle. Näemme sen strategisena sijoituksena, josta odotamme tiettyä tuottoa.”

LUE MYÖS:

KWH 90 VUOTTA – Jatkuvassa muutoksessa – OSA II

KWH 90 VUOTTA – Jatkuvassa muutoksessa – OSA I

Vastaa