Kirjoittaja Hanna-Kaisa Pernaa on Vaasan ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön johtaja.
Ensimmäinen puoli vuotta sosiaali- ja terveysalan yksikön johtajana Vaasan ammattikorkeakoulussa on tarjonnut näköalapaikan hyvinvointialan koulutukseen. En malta olla vertailematta havaintojani siihen maailmankuvaan, jossa itse opiskelin kolme vuosikymmentä sitten ensimmäiseen ammattiini, lasten sairaanhoitajaksi. Perusasiat eivät muutu: ammattilaisten tuen tarve on vieläkin suurinta ihmisen elämäpolun alun ja lopun hatarissa askelissa. Kaikki muu onkin sitten muuttunut, ja vaikuttanut myös alalle hakeutumiseen.
Perusasiat eivät muutu: ammattilaisten tuen tarve on vieläkin suurinta ihmisen elämäpolun alun ja lopun hatarissa askelissa.
Hyvinvointiala ja negatiivinen retoriikka
Suurin huolenaiheeni alan koulutuksen tarjoajan näkökulmasta on sairaanhoitajakoulutukseen hakeutuvien määrän raju lasku. Viime vuosien julkisen keskustelun sävy ei ole ollut omiaan nostamaan tärkeän ammatin profiilia. Korona-ajan etulinjassa työskentelyn haasteet eivät selitä koko kuvaa ja toivoisinkin alueellisen ja paikallisen julkisen keskustelun uudistumista siinä, minkälaisin värein hyvinvointialojen ammattilaisten arkea kuvataan.
Ehdin tutustua 17 vuoden ajan erikoissairaanhoidon arkeen ennen jatkokouluttautumistani ja uskallan sanoa, että jokainen tekemäni työpäivä oli merkityksellinen jokaiselle kohtaamalleni, apua, tukea tai lohtua tarvitsevalle ihmiselle. Auttamisen ilo ja ammattiylpeys eivät kuitenkaan pärjää usein huomionhakuisille otsikoille, joissa keskitytään organisatorisiin haasteisiin, usein kapeasta näkökulmasta.
Eri tutkimusten mukaan vanhempien, ystävien ja muun lähiyhteisön vaikutus on merkittävässä roolissa nuoren korkeakoulutukseen hakeutumisessa. Jatkuva kielteinen uutisointi muuttaa mielikuvaamme hyvinvointipalveluja tarjoavista organisaatioista, yksiköistä ja ammattilaisista, eikä ole omiaan tukemaan nuoren mielenkiintoa alaa kohtaan.
Urapoluilta uutta vetovoimaa
Harva jaksa työtehtävissään ilman arvostusta, tukea ja mahdollisuuksia edetä urallaan. Paljon puhuttu pitovoima syntyy koulutuksen, vastuun ja korvauksen tasapainosta, sekä mahdollisuudesta kehittää omaa osaamista.
Olen seurannut ilolla mm. Sosiaali- ja terveysministeriössä ja Suomen Sairaanhoitajat ry:ssä tehtyä työtä sairaanhoitajien urapolkujen kehittämiseksi. Erikoisosaaminen ja sairaanhoitajien jatkokouluttautuminen ylemmässä ammattikorkeakoulussa mahdollistavat tulevaisuudessa laajavastuiset asiantuntijatehtävät. Myös uunituore sote-henkilöstön palkkausjärjestelmä sisältää mahdollisuuksia palkkatasojen uudistamiselle. Sairaanhoitajien urakehitys nähdään vihdoin kilpailutekijänä ja osana palvelujärjestelmämme kehittämistä!
Toivon sydämestäni rohkeutta kaikille hyvinvointialan ammattilaisille alamme monipuolisuuden, mielenkiintoisten haasteiden, positiivisten kokemusten ja upeiden työyhteisöjen esiin nostamiseen, jotta saamme esiin myös sen todelliset vetovoimatekijät.
LUE MYÖS: