Kirjoittaja Jenni Parpala on Vaasan Yrittäjien puheenjohtaja ja Suomen Yrittäjien varapuheenjohtaja.
Kysyin someseuraajiltani, mistä aiheista he toivoisivat minun kirjoittavan Vaasa Insider -lehden kolumniini. Eräs nuori nainen pyysi kertomaan, voiko yrittäjyyttä ja äitiyttä yhdistää.
Tulkitsin kysymyksen niin, että sitä pidetään jollain tavalla haastavana kuviona. Erityisesti nuoret naiset kokevat paineita elämän eri osa-alueilla, joten ajattelin kuvata, miltä minun ja tyttärieni arki näyttää.
Aamukaaos, eriparisukat lapsella, työpuhelu puskee päälle, pikasuukot eskarin eteisessä, ai niin – tänään olisi ollut liikuntaa ja liikkavaatteet jäivät (taas) kotiin. Sain työt tehtyä jo ennen yhtä ja pääsen lähtemään kotiin aikaisin. Haen tyttäreni eskarista ja hänen ensimmäinen kysymyksensä on: ”Oliko pakko tulla jo nyt?”
Ehdin tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä kotona. Pelataan iltapalapöydässä uunoa ja juodaan teetä. Muisteltiin kesää ja meidän kolmen viikon Kreetan matkaa, kaikki menevät hyvillä mielin nukkumaan. Muistettiin jopa iltarukous lausua.
Väsyttää niin perkeleesti, istun eskarin pihassa ja pitäisi nousta autosta. Lasten isä on laittanut WhatsApp-viestiä, kuinka joku asia on hoitamatta, töissä ei kulje ja myyntiä pitäisi tahkoa. Piti soittaa vuokranantajalle ja keskustella, voiko vuokran maksaa vähän myöhässä.
Itkettää, mutta ei auta. Vaihtovaatteita kuulemma pitäisi tuoda lisää sähkökatkojen takia. Oksettaa, koska viimeiset kolme vuotta on uutisissa ollut kuolemaa aamusta iltaan, ja nyt se iskee iholle myös tällä tavalla.
Olin alkutalvesta yrittäjien lounastilaisuudessa, jossa tuli puhetta erään vakuutusedustajan kanssa vanhemmuudesta. Keskusteltiin miten yhdistää ura ja työ.
Juttelun jälkeen tuli helpottunut olo, sillä meillä oli samanlaiset kipuilut ja eriparisukat, vaikka ammattinimike on eri.
On hyvä muistaa, että yrittäjyys on ammatti siinä missä muutkin. Yrittäminen on toki vastuullista ja tietyllä tavalla elämäntapa, jolloin sen hyvät kuin huonotkin puolet näkyvät lastemme arjessa.
Ammattien takana on aina vanhempi ja me kaikki olemme ja tulemme tuhertamaan itku parkkipaikalla. Se kuuluu vanhemmuuteen.
LUE MYÖS:
Jenni Parpala: “Onko Suomi aidosti houkutteleva maa asua ja työskennellä?”