Jenni Parpala: “Onko Suomi aidosti houkutteleva maa asua ja työskennellä?”

Jenni Parpala

Kirjoittaja Jenni Parpala on Vaasan Yrittäjien puheenjohtaja ja Suomen Yrittäjien varapuheenjohtaja.

Suomessa on huutava työntekijäpula ja lisäkäsiä ulkomailta kaivataan kipeästi. Työ- ja koulutusperäinen maahanmuutto ovat nyt sanoja, joita kuulee yhä enemmän keskusteluissa. Olemme kansainvälisissä tutkimuksissa kahdeksanneksi houkuttelevin maa, mutta ongelmaksi nousee, että halutaanko tänne jäädä pysyvästi.

Puhumme, että haluamme 20 000 koodaria Suomeen, mutta samaa puhuvat myös Ruotsi, Saksa ja Sveitsi. Haluamme kilpailla sillä, että meillä jää aikaa perhe-elämän viettoon ja että meillä on upea luonto, mutta niin on muissakin Pohjoismaissa.

Suomessa tulisi pohtia, mitkä ovat meidän selkeät kilpailuvalttimme tässä kisassa ja ennen kaikkea miten voimme lisätä pysyvyyttä Suomessa.

Suomessa tulisi pohtia, miten voimme lisätä pysyvyyttä.

Mielestäni ensimmäisenä meidän pitäisi heittää romukoppaan ajatus: ”tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa, kun suomalaisia ei saa.” Tämä on itse asiassa alentava näkökulma ulkomailta tulevia tekijöitä kohtaan. Työ- tai koulutusperäinen maahanmuuttaja on valtava mahdollisuus meidän kunnillemme ja yrityksillemme.

Yksi oleellinen kysymys pysyvyyden kannalta on, että miten perheet voivat integroitua paikkakuntaan, missä asutaan. Yksi isoimmista pois lähdön syistä on, että puoliso ei ole saanut töitä tai omaa sosiaalista piiriään asuinpaikkakunnalta. Työ on vain yksi osa meidän hyvinvointiamme. Lapset tarvitsevat omia kavereitaan ja harrastuksia, mutta niin myös vanhemmat.

Asia mikä vaikuttaa, mutta mistä emme uskalla puhua, on piilorasismi ja miten ulkomailta tullut työntekijä tai yrittäjä tulee Suomessa kohdatuksi. 61 % kansainvälisistä huippuammattilaiset kokevat työpaikoillaan syrjintää. Luku on järkyttävä. Uskallan väittää, että syrjintä on vielä kovempaa, kun mennään matalapalkka-aloille.

Kriittistä tarkastelua tulisi käydä jokaisessa yrityksessä, työyhteisössä ja ihan omasta näkökulmasta, vaikkapa kun ostan palveluita yksityishenkilönä. Jos kohtaamme rasistista käytöstä, esimerkiksi ettei meille avata pankkitiliä tai meille ei suostuta maksamaan korttipäätteeseen maksua, niin kuinka kauan ihminen jaksaa sitä?

N-sana, ryssä ja mamu ovat sanoja mitkä vieläkin vilisevät sanastoissamme. On hyvä muistaa, että nämä ovat jonkun ihmisen arkipäivää, mitä hän kohtaa kaupungilla kulkiessaan.

Jenni Parpala
Jenni Parpala

Puhumme tänä päivänä paljon arvoista ja vastuullisuudesta. Jos haluamme pitää nämä ulkomaalaiset osaajat Suomessa, niin arvot pitää tulla näkyviin käytännössä. Emme hyväksy syrjintää työntekijöitämme tai työkaveria kohtaan.

Minä itse yrittäjänä tai asiakkaan en käyttäydy rasistisesti. Teen omalta osaltani sellaista yhteiskuntaa, missä myös muualta tulleiden on hyvää yrittää, tehdä töitä, asua ja elää.

Suomi tarvitsee jo tänä päivänä 60 000 ulkomailta tulevaa käsiparia, luku kasvaa vuosi vuodelta. Tämä on meidän kaikkien yhteinen asia.

 

LUE MYÖS:

Jenni Parpala: ”Älä häpeä tyhjää kassaa ja isoa laskupinoa vaan kerro siitä ajoissa!”

Emine Ehrström: ”Työvoiman maahanmuuton kompleksinen kokonaisuus”

Lämna ett svar