Kirjoittaja Marja-Riitta Vest toimii Vaasan ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopäällikkönä.
Olen jo jonkin aikaa harkinnut sopivaa hetkeä milloin kirjoittaisin oodin rohkeudelle uudistaa ja kulkea edellä käyden, yhteistyötä vaalien. Nyt on tullut sen hetken aika, sillä nykyisyytemme, tuntemamme maailmanjärjestys on niin perusteellisesti muuttunut.
Vanhat tuntemamme toimintamallit eivät enää päde tässä yhä enemmän yhteenkietoutuneessa maailmassa. Muutos näkyy jo vahvasti kaikkialla yhteiskunnassa vaatien yksilöiltä uskallusta astua omien mukavuusalueidensa ulkopuolelle ja hakemaan ratkaisuja yhdessä.
Juuri tällaisella hetkellä tarvitaan rohkeita suunnannäyttäjiä, jotka auraavat tietä uudenlaiselle yhteisohjautuvalla johtajuudelle ja tavalle tehdä työtä.
”Uudistajista ei aina pidetä” on viisas kollegani joskus sanonut. Tottahan se varmasti on. On inhimillistä, että muutos pelottaa. Jostain vanhasta on luovuttava silloin, kun luodaan yhteistä tulevaisuutta, joka on yhdessä jotain enemmän – kaikille osapuolille.
Jostain vanhasta on luovuttava silloin, kun luodaan yhteistä tulevaisuutta.
Osaan muutoksista olemme olleet varautuneita, osa on tullut meille yllätyksenä
Väestörakenteen ja sen myötä huoltosuhteen muutosten ei pitäisi olla meille kenellekään enää yllätys – niiden osalta ennusteet ovat olleet tiedossa jo kauan. Talouden heilahtelut ovat olleet nousu- ja laskukausineen elettyä elämää, niin 90-luvun lama kuin viimeisin finanssikriisi ovat muistissa.
Maailma ei ole ollut pitkään aikaan turvan satama kaikille eikä Euroopassakaan ole viime vuosikymmeninä sodilta vältytty. Ilmastonmuutokseen olemme havahtuneet, mutta vain hyvin myöhään.
Tällä kertaa muutokset ovat kietoutuneet toisiinsa tavalla, jota emme kuitenkaan voineet aavistaa. Väestörakenteemme on johtanut nopeasti työvoimapulaan ja/tai kohtaantohaasteisiin. Niin Eurooppaa kuin hyvinvointi-Suomeamme haastaa ikääntyvästä väestöstä huolehtiminen, työikäisten jaksaminen ja nuorten kasvavat mielenterveysongelmat sekä eriarvoistuminen kiihtyvän inflaation ja kiristyvän talouden myötä.
Muutokset ovat kietoutuneet toisiinsa tavalla, jota emme voineet aavistaa.
Viimeaikaisten kriisien myötä on havahduttu entistä enemmän siihen, kuinka pieni maapallomme onkaan ja kuinka riippuvaisia toinen toisistamme olemme. Pandemian yhteiskunnallisten vaikutusten laajuutta emme me Suomessa kansallisessa riskiarviossamme, eivätkä myöskään muut maat, osanneet huomioida.
Maailmanlaajuista pandemian puhkeamista oli ennakoitu, mutta silti jouduimme kaikki uuden eteen keväällä 2020.
”Ottaen huomioon maantieteellisen sijaintimme Suomen kolme pääasiallista turvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä.”
Vuonna 2007 silloisen puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok.) lausunto nostatti Suomessa poliittisen syysmyrskyn. Seitsemän vuotta myöhemmin, vuonna 2014, saimme jälleen viitteitä Venäjän tavasta toimia Krimin valloituksen yhteydessä.
Noiden tapahtumien myötä olimme entistä paremmin varautuneet ja harjoitelleetkin, mutta silti loppuvuodelta kaikuvista Yhdysvaltain tiedustelutiedoista huolimatta harva uskoi saman toistuvan ja Venäjän hyökkäävän Ukrainaan.
Energian käyttäminen ”aseena” ja kyberhyökkäykset kaasuputkeen olivat olleet Venäjän toimien todellisuutta jo aiemmin. Pelikirja on ollut luettavissa, mutta varautunut ei Eurooppa kuitenkaan riittävästi ollut.
”Venäjä, Venäjä, Venäjä”-puheen viesti ymmärrettiin toden teolla helmikuun 24. päivän jälkeen, 15 vuotta myöhemmin, kun Suomen kansa kääntyi vahvasti NATOon liittymisen kannalle.
Kriisin pitkittyminen on johtanut liikehdintään lähirajoillamme. Laajamittaisen maahantulon vuoden 2015 opit ovat onneksi kirkkaana muistissa ja olemme varautuneet. Nykytilanteen laukaiseman ruokakriisin ja ilmaston muutoksen vakavien vaikutusten myötä, esimerkiksi Pakistanissa, on Euroopassa kuitenkin varauduttava koko ajan edelleen laajenevaan maahantuloon.
Kriisistä nouseva sukupolvi
Euroopan yhteinen talous yski jo ennen pandemiaa ja jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Kriisien myötä taloudellinen tilanne on nyt entistäkin haastavampi. Elämme uudessa todellisuudessa, jossa maailmanjärjestyksen palikat etsivät uusia asemiaan.
Samanaikaisesti meillä on yhdessä mahdollisuus vaikuttaa muutoksen suuntaan ja muokata tulevaisuutta yhdessä meitä kaikkia entistä paremmin kannattelevaksi.
Meillä on yhdessä mahdollisuus vaikuttaa muutoksen suuntaan.
Työelämään onkin juuri astunut ensimmäinen sukupolvi, joka elää todeksi ilmaston muutoksen vaikutuksia ja joka sekä haluaa että pystyy vaikuttamaan kestävämpään tapaan elää. Heistä moni opiskeli pandemian aikaan ja kokee nyt turvallisuus- ja taloudellisen toimintaympäristön murroksen haavoittuvuuksineen. Heistä moni työskentelee kansainvälisissä työyhteisöissä ja ymmärrys asioiden yhteenkietoutumisesta globaalissa kontekstissa on vahvaa.
He ovat etulinjassa vaikuttamassa uudelleen muotoutuvaan maailmaamme, heitä soisin kuultavan ja kuunneltavan, heidät soisin yhteisiin pöytiiin vielä enemmän mukaan kutsuttavan.
Yhteistyön lisäarvo loistaa etenkin yhteenkietoutuneessa maailmassa
Takaisin oodiin rohkeudelle ja uudistajille. Kuten edellä on kuvattu elämme paraikaa hyvin kompleksisessa maailmassa. Kuten dosentti Harri Raisio toteaa:
”Maailma ei ole yksinkertainen eikä monimutkainen, vaan se on kompleksinen eli yhteenkietoutunut. Kun tämän ymmärtää, elämän yllätykset eivät enää stressaa niin pahasti. Kompleksisessa maailmassa asioilla ja tapahtumilla on yllättäviä ja ennakoimattomia yhteisvaikutuksia. Yhteenkietoutuneisuudesta syntyy jotain, joka on aina enemmän tai vähemmän kuin osiensa summa.”
Maailmassa tapahtuvia muutoksia ei voi ennustaa, voi vain ennakoida ja varautua erilaisiin skenaarioihin ja myös siihen, ettemme osaa jatkossakaan aina varautua tuleviin muutoksiin.
Silloinkin pärjäämme, kun lähdemme hakemaan parasta mahdollista ratkaisua, yhdessä yli rajojen. Kun vielä päästämme hieman enemmän irti siiloista ja tuomme eri taustaisia ihmisiä saman asian äärelle hakemaan ratkaisuja yhdessä, avaamme tietä innovaatioille ja uuden luomiselle.
Paikalleen ei voi jäädä
Nykyisyytemme muuttuessa paikalleen ei voi jäädä. Onkin hienoa huomata kuinka ekosysteemipohjainen ajattelu ja yhteistyön välttämättömyyden sanoittaminen on vallannut salit, joissa olen viime aikoina ollut.
Se ei vielä riitä, vaan tarvitaan rohkeuden ja edelläkävijyyden esiinmarssia ja sen myötä uskallusta kyseenalaista nykyisyyttä ja nähdä mahdollisuuksia, etsiä ratkaisuja ja asettaa tavoitteita, joiden saavuttaminen on mahdollista vain yhdessä.
Siinä voimme vielä parantaa, Pohjanmaallakin.
Annetaan tilaa rohkeudelle ja uudistajille; niille, jotka näkevät yhteistyön voiman ja jotka tekevät työtä ihmisyys edellä, sydämen sivistys muutoksessa kannatellen, olivatpa he nuorempia tai kokeneempia.
LUE MYÖS: