Jani Boutellier: ”Näkevät koneet arjen apuna”

Jani Boutellier

Kirjoittaja Jani Boutellier on Vaasan yliopiston tekniikan ja innovaatiojohtamisen yksikön apulaisprofessori.

Oletko kuluneen viikon aikana parkkeerannut autosi Vaasan ToriParkkiin, selannut puhelimesi kuvakirjastoa tai antanut robottipölyimurin huolehtia kodin siivouksesta? Jos vastasit yhteenkin kysymykseen myöntävästi, olet mahdollisesti hyödyntänyt tietokonenäön pitkäaikaisen kehityksen tuloksia.

Tietokonenäkö on jo vuosikymmeniä sitten alkunsa saanut tietotekniikan tutkimusala, joka pyrkii nimensä mukaisesti kehittämään menetelmiä, joiden avulla tietokoneen kaltaiset laitteet voivat aistia kameran kautta ympäristöään, tulkita kamerakuvaa ja mahdollisesti toimia havaitsemansa perusteella.

Käytännöllinen esimerkki tästä on ToriParkin automaattinen rekisterinumeron luenta, jonka seurauksena puomi nostetaan, jos maksut on asianmukaisesti maksettu.

Vaikka tietokonenäköä on tutkittu ja kehitetty jo vuosikymmenet, laajalle yleisölle sen sovellukset tulivat kunnolla näkyviin vasta 2000-luvun puolella. Tietokonenäön kehitys on kuitenkin lähtenyt rakettimaiseen nousuun vasta 2010-luvulla, kun se on monen muun tekniikan osa-alueen tavoin hyötynyt valtavasti tekoälyn, ennen kaikkea koneoppimisen kehityksestä.

Koneoppimisen suuret kehitysaskeleet ovat mahdollistaneet niinkin arkipäiväiset sovellukset kuin kuvien ja videoiden hakeminen internetistä avainsanalla tai puhelimen valokuvakirjaston automaattinen luokittelu esimerkiksi henkilön perusteella.

Jos tietokonenäkö on tullut viime vuosina arkeemme näin monin tavoin, mitä voimme sitten odottaa lähitulevaisuudelta?

Itseohjautuvia ajoneuvoja on kokeiltu liikenteessä jo useamman vuoden ajan. Autojen lisäksi muun muassa kuljetusrobotit ovat ilmestyneet katukuvaan Espoossa ja lentävät droonit ovat ainakin kokeilumielessä kuljettaneet tavaraa eri puolilla Suomea – tietokonenäköä vaativia esimerkkejä, joiden on helppo ennustaa yleistyvän lähivuosina.

Viihteellisempien sovellusten tuloa on usein vaikea ennustaa, mutta lisätyn todellisuuden menetelmien osalta teknologia alkaa olla melko valmista. Jo pari vuotta sitten Google julkaisi nettiselaimessa toimivan sovelluksen, jolla pystyi tuottamaan puhelimen näytölle kuvaa lähiympäristöstä ja siihen aidonoloisesti lisätystä itsevalitusta eläimestä, kuten vaikkapa koirasta tai siilistä.

lisätty todellisuus sisustus (kuva: Unsplash)

Tämä jo Pokémon Go:sta tuttu idea yhdistää luonnollista ympäristöämme ja keinotekoisesti lisättyjä kohteita. Se tulee suurella varmuudella arkipäiväistymään lähiaikoina, kunhan liikeideat ja käytännön toteutettavuus löytävät toisensa.

Lisätty todellisuus on esimerkki teknologiasta, joka hyödyntää kolmiulotteista tietokonenäköä, jossa tietokoneen täytyy pystyä hahmottamaan ympäristön rakenne vaaka- ja pystyulottuvuuksien lisäksi myös syvyyssuunnassa, jotta keinotekoisten kohteiden piirtäminen näkymään onnistuu mahdollisimman luonnollisesti.

Pelien ja hurjempien tulevaisuudenkuvien rinnalla myös arjen haasteisiin on onneksi tulossa vetoapua tietokonenäöstä: jos tällä hetkellä ostetun robottiruohonleikkurin kaapeliasennusten kanssa on tullut tuskailtua, lienee epätodennäköistä, että kymmenen vuoden kulutta kaupasta enää löytyy tällaisia ratkaisuja.

Niin robottipölynimurit kuin robottiruohonleikkuritkin hyödyntävät enenevissä määrin konenäköä, joka tekee niiden käytöstä helpompaa ja tarjoaa meille sitä, mitä tekniikalta monesti eniten kaipaammekin: huomaamattoman helppoa apua jokapäiväiseen elämään.

 

LUE MYÖS:

Mikko Ranta: ”Maailma ei toimi suoraviivaisesti, vaikka tieteessä näin oletetaan”

Vastaa