Kirjoittaja Marja-Riitta Vest on Vaasan ammattikorkeakoulun TKI-johtaja. Hän toimii myös Pohjanmaan Pelastusalan Liitto ry:n (POPELI) hallituksen puheenjohtajana.
Turvallisuuden etulinjassa toimii joukko viranomaisia ja turvallisuustoimijoita, joiden työn merkitys korostuu erityisesti silloin, kun yhteiskunta kohtaa häiriöitä, onnettomuuksia tai kriisejä. Yhtenä suurena ja näkyvänä ryhmänä heidän joukossaan ovat pelastajat.
Pelastustoimen toimintakyky rakentuu ammattipelastajien ja vapaaehtoisten sopimuspelastajien yhteistyölle. Sopimuspelastajia toimii noin 15 000, ja he muodostavat noin 80 prosenttia pelastustoimintaan osallistuvasta henkilöstöstä. Sopimuspalokunnat osallistuvat valtakunnallisesti noin 46 prosenttiin pelastustoimen hälytystehtävistä, ja niiden toiminta kattaa noin 90 prosenttia maan pinta-alasta. Monilla alueilla juuri sopimuspalokunnat ovat ensimmäisinä paikalla aloittamassa pelastus-, sammutus-, ensivaste- ja raivaustoimia.
Nämä luvut kertovat paljon enemmän kuin pelkästä vapaaehtoistoiminnasta. Ne kertovat yhteiskunnan kyvystä yhdistää viranomaistoiminta, vapaaehtoisuus ja paikallinen osaaminen tavalla, joka vahvistaa turvallisuutta jokaisena päivänä. Ammattipelastajien rinnalla toimivat sopimuspalokuntalaiset, palokuntanaiset, palokuntanuoret, kouluttajat ja muut vapaaehtoiset muodostavat turvallisuusverkoston, jonka merkitys ulottuu paljon hälytystehtäviä laajemmalle. Se vahvistaa paikallisyhteisöjä, ylläpitää turvallisuusosaamista ja tukee yhteiskunnan varautumiskykyä.
Pelastustoimi osana kokonaisturvallisuutta
Pelastustoimen merkitys ulottuu kuitenkin vielä tätäkin laajemmalle. Kyse ei ole ainoastaan onnettomuuksiin vastaamisesta, vaan keskeisestä osasta yhteiskunnan varautumista, huoltovarmuutta ja kriisinsietokykyä. Kun häiriöt, poikkeusolot tai laajemmat kriisit koettelevat yhteiskuntaa, pelastajat ovat mukana turvaamassa ihmisiä, omaisuutta, ympäristöä sekä yhteiskunnan toimintakyvyn kannalta kriittisiä palveluja.
Viime vuosien tapahtumat ovat muistuttaneet siitä, että toimintaympäristö muuttuu nopeasti. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt, teknologian kiihtyvä kehitys, digitaalisen yhteiskunnan haavoittuvuudet sekä geopoliittiset jännitteet haastavat myös pelastustoimea. Samalla kasvaa tarve ymmärtää turvallisuutta entistä kokonaisvaltaisemmin ja ennakoivammin.
Ukrainan opit ja vahvan kansalaisyhteiskunnan merkitys
Ukrainan sota on tarjonnut tästä arvokkaita oppeja. Se on osoittanut, kuinka tärkeää paikallinen toimintakyky on pitkäkestoisten kriisien aikana. Samalla se on nostanut esiin vahvan kansalaisyhteiskunnan merkityksen. Kriisin kohdatessa yhteisöt, järjestöt, vapaaehtoiset, yritykset ja kansalaiset ovat ryhtyneet toimimaan yhdessä viranomaisten kanssa. Tämä kyky ottaa vastuuta, auttaa toisia ja löytää nopeasti käytännön ratkaisuja on muodostunut merkittäväksi osaksi yhteiskunnan kestävyyttä.
Myös suomalaisen kokonaisturvallisuuden ajattelun keskiössä on sama periaate. Turvallisuus ei synny yhden organisaation tai viranomaisen toiminnasta, vaan yhteistyöstä. Pelastusala on hyvä esimerkki tästä. Harvalla toimialalla viranomaiset, vapaaehtoiset ja kansalaiset toimivat yhtä tiiviisti yhteisen tavoitteen eteen. Sopimuspalokunnat, palokuntanuoret ja muu vapaaehtoistoiminta muodostavat tärkeän sillan viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välille.
Resilienssi rakentuu luottamuksesta
Turvallisuudesta on tullut yhä enemmän koko yhteiskunnan yhteinen tehtävä. Resilienssi ei tarkoita ainoastaan kykyä kestää kriisejä, vaan myös kykyä palautua niistä nopeasti ja uudistua niiden jälkeen. Tässä pelastusala toimii konkreettisena esimerkkinä siitä, kuinka viranomaiset, vapaaehtoiset, yritykset, tutkimusorganisaatiot ja kansalaiset voivat yhdessä vahvistaa yhteiskunnan turvallisuutta.
Yhteiskunnan kriisinkestävyyden kannalta tärkeää on myös eheys. Vastakkainasettelun, epäluottamuksen ja polarisaation lisääntyminen heikentää resilienssiä. Yhteiskunnan sietokyvyn, yhteistyökyvyn ja luottamuksen merkitys kasvaa. Vahva yhteiskunta rakentuu kyvystä tehdä yhteistyötä kaikkina aikoina.
Vahva yhteiskunta rakentuu kyvystä tehdä yhteistyötä kaikkina aikoina.
Harjoittelu luo toimintakyvyn kriiseihin
Pelastustoimessa harjoittelun merkitystä ei voi korostaa liikaa. Kriisin hetkellä ei enää rakenneta toimintamalleja, vaan silloin hyödynnetään sitä osaamista, jota on rakennettu vuosien ajan. Säännöllinen koulutus, yhteiset harjoitukset ja moniviranomaisyhteistyö luovat perustan toimintakyvylle silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Harjoitukset kehittävät johtamista, viestintää, tilannekuvan muodostamista ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Samalla ne rakentavat luottamusta, joka on yksi kriisinkestävyyden vahvimmista elementeistä.
Teknologia muuttaa pelastustoimea
Teknologinen kehitys tarjoaa pelastustoimelle uusia mahdollisuuksia. Erityisesti droonien käyttö on laajentunut nopeasti. Ne tarjoavat reaaliaikaisen tilannekuvan, tukevat etsintä- ja pelastustehtäviä sekä auttavat arvioimaan vaarallisia kohteita ilman, että pelastajia tarvitsee altistaa tarpeettomille riskeille. Eurooppalaiset ennakointiraportit arvioivat droonien merkityksen kasvavan edelleen pelastus- ja kriisinhallintatehtävissä tulevina vuosina.
Myös robotiikka kehittyy nopeasti. Sortumakohteissa, vaarallisten aineiden onnettomuuksissa, tunneleissa ja muissa korkean riskin toimintaympäristöissä robotit voivat tulevaisuudessa täydentää pelastajien työtä merkittävällä tavalla. Ukrainassa kehitettyjä raivaus- ja miinanetsintärobotteja tarkastellaan jo laajasti myös siviilikäytön näkökulmasta. Samat ratkaisut voivat auttaa esimerkiksi etsintäoperaatioissa, raivaustehtävissä ja kriittisen infrastruktuurin tarkastuksissa.
Samalla korostuu kaksoiskäytön merkitys. Monet turvallisuusympäristöön kehitetyt teknologiat hyödyttävät yhtä aikaa pelastustoimea, huoltovarmuutta, energiahuoltoa, logistiikkaa, teollisuutta ja muuta yhteiskuntaa. Droonit, autonomiset järjestelmät, sensoriverkot, data-analytiikka ja digitaalinen tilannekuva ovat hyviä esimerkkejä ratkaisuista, joiden vaikutukset ulottuvat laajasti eri sektoreille.
Tutkimus, kehittäminen ja nopeat kokeilut
Tämän vuoksi tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatioiden merkitys korostuu jatkuvasti. Pelastustoimen tutkimuksessa painottuvat muun muassa toimintaympäristön muutosten ennakointi, pelastustoimen suorituskyvyn kehittäminen, ilmastoriskeihin varautuminen, riskien arviointi, tiedolla johtaminen ja siviilivalmiuden vahvistaminen.
Nykyisessä nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä pitkäjänteisen tutkimuksen rinnalle tarvitaan entistä enemmän myös kehitystyötä, käytännön kokeiluja ja pilotointeja. Uusia teknologioita ja toimintamalleja on pystyttävä testaamaan nopeasti, turvallisesti ja aidossa toimintaympäristössä. Tutkimustiedon todellinen arvo syntyy vasta silloin, kun se muuttuu käytännön ratkaisuiksi, paremmaksi toimintakyvyksi ja kyvyksi vastata nopeasti muuttuviin uhkiin ja mahdollisuuksiin.
Yhteistyöllä uusia ratkaisuja
Tulevaisuudessa yhteistyön merkitys korostuu entisestään. Korkeakoulujen, pelastusorganisaatioiden, yritysten ja viranomaisten on kyettävä kehittämään ratkaisuja yhdessä. Tarvitaan yhteisiä kokeiluympäristöjä, harjoitusalueita ja kehityshankkeita, joissa uusia teknologioita ja toimintamalleja voidaan testata aidossa toimintaympäristössä.
Näin syntyy osaamista, uusia toimintatapoja ja innovaatioita, jotka vahvistavat koko yhteiskunnan turvallisuutta ja kilpailukykyä.
Ihmiset ovat tärkein voimavara
Kaiken keskiössä ovat kuitenkin edelleen ihmiset. Pelastusalan tulevaisuus riippuu siitä, onnistutaanko uusia sukupolvia innostamaan mukaan toimintaan. Palokuntanuorisotyö on tässä korvaamattoman tärkeää. Se kasvattaa tulevaisuuden pelastajia, mutta myös turvallisuudesta kiinnostuneita, yhteistyökykyisiä ja vastuunkantoa ymmärtäviä kansalaisia.
Yhtä tärkeää on saada mukaan kasvava monikulttuurinen väestö. Turvallisuus kuuluu kaikille, ja myös sen rakentamisen tulee olla kaikkien yhteinen mahdollisuus.
Investointi yhteiskunnan turvallisuuteen
Turvallisuus ei synny sattumalta. Se rakentuu pitkäjänteisestä työstä, osaamisesta, yhteistyöstä ja vastuunkannosta. Jokainen pelastaja, vapaaehtoinen, kouluttaja, tutkija, kehittäjä ja turvallisuustyöhön sitoutunut kansalainen on osa tätä kokonaisuutta. Kun pidämme huolta osaamisesta, harjoittelusta, yhteistyöverkostoista ja jatkuvasta uudistumisesta, vahvistamme samalla koko yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Siksi panostukset pelastusalaan eivät ole vain investointeja turvallisuuspalveluihin, vaan investointeja yhteiskunnan toimintakykyyn, huoltovarmuuteen ja ihmisten turvalliseen tulevaisuuteen.
LUE MYÖS:
Marja-Riitta Vest: “Varautuminen murroksessa – kohti selkeämpää kokonaisuutta”