Kirjoittaja Marja-Riitta Vest toimii Vaasan ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopäällikkönä.
Yksi kevään ajankohtaisista aiheista on kasvuyrittäjyys ja sen tukeminen. Onko yritysten kehittämistoimissa fokus oikea vai pitäisikö meidän ajatella uusiksi? Väitän, että pitää. Jos todella haluamme yrityksiä kasvu-uralle, on huomion oltava alle 50 hengen yrityksissä ja erityisesti mikroyrityksissä.
Mitä luvut oikeasti kertovat?
Aiheesta puhuttaessa on hyvä aina silloin tällöin muistuttaa mieleen muutamia lukuja.
Suomessa on 294 965 yritystä (Tilastokeskus, yritysrekisteri 2020) pois lukien alkutuotantoyritykset sekä maa-, metsä- ja kalatalous. Mikroyritysten eli 1–9 henkeä työllistävien yritysten osuus koko yrityskannasta on 93 prosenttia. Kaikkien pk-yritysten eli alle 250 henkilöä työllistävien yritysten osuus on taasen 99,8 prosenttia.
Yrityksemme työllistävät 1,4 miljoonaa ihmistä ja tuottavat veroja, joilla maksetaan palveluita meille kaikille. Mikroyritysten osuus tästä työllisten määrästä on hieman reilu viidennes ja koko pk-sektorin 65 prosenttia. Yritysten runsaan 420 miljardin euron liikevaihdosta yli puolet (57,9 %) syntyy pk-yrityksissä ja pk-sektorin osuus BKT:sta on runsaat 40 prosenttia.
Yritysten runsaan 420 miljardin euron liikevaihdosta yli puolet syntyy pk-yrityksissä.
Miksi luettelen näitä lukuja? Mehän kaikki tiedämme nämä faktat. Tiedämme, mutta ymmärrämmekö oikeasti mitä tämä tarkoittaa? Onko yritysten kehittämistoimissa fokus oikea vai pitäisikö meidän ajatella uusiksi?
Väitän, että pitää. Jos todella haluamme yrityksiä kasvu-uralle, on huomion oltava alle 50 hengen yrityksissä ja erityisesti mikroyrityksissä.
Oppia menneisyydestä
Ehkä tekisimme myös paluun menneisyyteen ja tutkisimme mitä olemme tehneet aikoinaan oikein. Silloin nimittäin saimme kasvu-uralle huiman määrän nykyään menestyviä pohjalaisyrityksiä.
Monen yrityksen kasvutarina alkoi matalan kynnyksen yrittäjäkoulutuksella alueille jalkautuen. Puolen vuoden jälkeen yrittäjät olivat saaneet terävyyttä liikeideaansa ja vahvat yrittäjäverkostot. Vertaistuki oli lähellä. Usein parin-kolmen vuoden päästä samat yritykset jatkoivat kehitystään pitkäkestoisissa kasvuohjelmissa.
Kasvun myötä syntyi tarve kehittää johtamistaitoja tai talous- ja henkilöstöosaamista, laatua, teknologiaratkaisuja tai siirtyä valmistelemaan omistajanvaihdosta. Kotimaan markkinoiden rinnalla alettiin katsoa kauemmas ja haettiin kasvua viennistä. Ja kaiken aikaa verkostot toisten omistajayrittäjien kanssa vahvistuivat.
Jatkuvaa panostusta tarvitaan
Tässä vaiheessa moni lukijoista jo ajattelee, että maailma on muuttunut. Ei tuo konsepti enää toimi nykypäivänä. Eikä se toimikaan nykyisen yritysten kehittämisrahoituksen myötä. Business Finlandin rahoituksen ehdot ovat usein liian vaativia mikro- ja pienille pk-yrityksille ja taasen ely-keskusten rahoitusmahdollisuuksissa on paljon alueellisia eroja.
Niukkuuttakin on saatu vuosia jakaa esimerkiksi Pohjanmaalla. Yritysten kehittämisrahoitus on hyvin sirpaleista eikä byrokratiakaan innosta. Pitkäkestoisempaa kehitysrahoitusta ei enää ole juurikaan tarjolla. Jälleen väitän, että rahoitusmalleja tulisi uudistaa, yhtäaikaiset kehittämistoimet mahdollistaa ja pk-yritysten osalta myös de minimis -rajaa nostaa.
Rahoitusmalleja tulisi uudistaa.
Palatakseni lukuihin, koko 2000-luvun aikana uudet työpaikat Suomessa ovat syntyneet pääasiassa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Vuosina 2001–2021 pk-yritykset loivat työpaikkoja yli 150 000 hengelle. Näistä työpaikoista yli puolet syntyi alle 50 hengen yrityksiin.
Niin se on myös jatkossa; mikro- ja pk-yritykset kannattelevat Suomea. Niiden kasvua, uudistumista ja kansainvälistymistä on tuettava pitkäjänteisesti. Mikroyrityksistä kasvavat tulevat menestystarinat. Parlamentaarisen TKI-työryhmän hyvän työn jatkeeksi ja rinnalle tarvitaan ehkä vielä kasvutyöryhmä. Siinä lyhyt evästykseni tuleville päättäjille.
LUE MYÖS:
Marja-Riitta Vest: ”TKI-verokannustin – joululahja yrityksille kilpailukykymme parantamiseksi”