Kati Komulainen: ”Korkeakoulut maksullisiksi – miten käy tasa-arvon?”

Kati Komulainen

Kirjoittaja Kati Komulainen on Vaasan ammattikoulun rehtori ja toimitusjohtaja.

Olen saanut itse opiskella suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä koko elinikäni. Minulla on useita korkeakoulutasoisia tutkintoja ja urani on koko ajan edennyt opiskellessani lisää.

Ilman suomalaista yhteiskuntaa ja meidän koulutusjärjestelmäämme tämä ei olisi ollut koskaan mahdollista. Nyt maksan verojen muodossa takaisin tätä kaikkea hyvää, jota Suomi on minulle tarjonnut.

Valtiovarainministeriö julkaisi pari viikkoa sitten Uudistuva ja kestävä Suomi Valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoron, jossa he ottavat kantaa tuottavuuden ja vakaan investointiympäristön edistämiseen esittämällä kannanoton korkeakoulutuksen maksullisuuteen liittyen.

Kun maailmalla matkustaa, on ensimmäinen ihastelun aihe maksuton koulutus. Ulkomaalaisten on vaikea ymmärtää, että miten koulutus voi olla kokonaan maksutonta, verovaroin tuotettua. Toinen ihastelun aihe liittyy koulutuspolkujen jatkuvuuteen ja siihen, että meillä ei ole pussinperiä vaan aina voi jatkaa opintojaan tohtoriksi saakka, myös ammatilliselta pohjalta.

Esityksessään Valtiovarainministeriö ehdottaa korkeakouluille mahdollisuutta periä lukukausimaksuja. Näinhän toimitaan EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien kohdalla.

Rinnalle rakennettaisiin opintoetuusjärjestelmä, joka varmistaisi sitä, että vältyttäisiin lukukausimaksujen mahdollisilta negatiivisilta vaikutuksilta. Keskustelussa on myös ollut vaihtoehto, jossa ensimmäinen korkeakoulututkinto olisi maksuton ja sitä seuraavat maksullisia.

Kati Komulainen
Kati Komulainen

Ammattikorkeakouluissa opiskelee yliopistoja enemmän opiskelijoita, joiden lähtöperheiden vanhemmilla ei ole korkeakoulusta. Näin ammattikorkeakoulu on ollut lisäämässä tasa-arvoa ja nostamassa suomalaisten koulutustasoa niiden perheiden osalta, joissa vanhemmilla ei ole korkeakoulututkintoa.

Haluammeko riskeerata maineemme ja innovaatiomme maksuttoman koulutuksen kärkimaana? Onko lukukausimaksu vastaus osaajapulaan, heikkeneviin Pisa-tuloksiin, innovaatioindeksin laskuun?

Sitä on syytä tarkastella huolella. Katse kääntyy 2010- luvulla tehtyihin koulutusleikkauksiin, olisiko siellä syitä?

Selvää on, että asiasta tulee käydä avoin yhteiskunnallinen, arvoperustainen keskustelu. Olemme tekemässä isoa maabrändin muutosta, jos tälle tielle lähdemme.

Itse olen suvun ensimmäinen tohtori, kiitos maksuttoman korkeakoulutuksen. Haluan, että nämä tarinat tulevat todeksi tulevaisuudessa myös muille kuin minulle.

 

LUE MYÖS:

Kati Komulainen: “Energiakriisi on yhteiskunnallinen kriisi”

Lämna ett svar