Anne Niskakangas: ”Parin valmennuskerran jälkeen alkaa tapahtua outoja asioita”

Anne Niskakangas.

Kirjoittaja on viestintäalan yrittäjä ja Vaasa Insiderin uutispäällikkö.

Testasin coachausta valmentaja Marica Lassuksen kanssa. Projektin hienous oli tässä: toinen ihminen saa ideat ja ajatukset esiin kysymällä oikeat kysymykset – ja välillä vain olemalla hiljaa.

Valmistauduin ensimmäiseen valmennuskertaan miettimällä tavoitteitani, mutta kieltämättä olin ennen Marican soittoa hieman skeptinen siitä, millaisen ratkaisun voisimme löytää.

Arvaatte varmaan, miten siinä kävi: olin tietysti väärässä. Parin tunnin jälkeen minulla oli kolme konkreettista keinoa muun muassa myynnin parantamiseen ja oman toiminnan kehittämiseen. Ja mikä oudointa, nämä keinot keksin itse. Paino on myös vahvasti sanalla konkreettista: nyt tiedän, mitä pitää tehdä – sen sijaan, että vain tietäisin, mitä haluaisin tehdä.

Parin valmennuskerran jälkeen alkaa tapahtua outoja. Asiat, joista olen kertonut valmennuksessa haaveilevani, tulevat yrittämättä eteeni. Foliohattututkani värähtelee tätä kirjoittaessa, mutta totta se on. Ehkä asioihin alkaa alitajuisesti kiinnittää enemmän huomiota, kun ne sanoo ääneen.

Älkää käsittäkö väärin, en halua antaa sellaista kuvaa, että valmennus on taikakeino. Olen silti yllättynyt siitä, miten paljon enemmän me osaamme ja tiedämme kuin ehkä uskommekaan. Uudet ideat eivät välttämättä synny yksin pohtiessa, mutta ne voivat syntyä, kun joku kysyy oikeita kysymyksiä.

Asioihin alkaa alitajuisesti kiinnittää enemmän huomiota, kun ne sanoo ääneen

Valmennus saa pohtimaan myös muita asioita, joihin en vielä mielestäni tiedä vastausta. Vaikuttaakin siltä, että coach on eräänlainen pallotteluseinä, joka heittää omat ajatukset takaisin ja haastaa niitä. Tavallaan jokainen tietää, mitä asioiden eteen pitäisi tehdä. Mikset sitten tee? Piilipä syy omissa uskomuksissa tai vaikeudessa saada asioita aloitettua, coach voi auttaa kyseenalaistamaan omaa toimintaa.

Eri ihmiset saavat valmennuksesta irti erilaisia asioita. Minulle prosessin tärkein anti ovat konkreettiset toimintasuunnitelmat, ja omien arvojen mukaisen tekemisen vahvistaminen.

Oman kokemukseni perusteella uskon, että valmennus voisi olla monelle myös se tämän hetken tulevaisuuden toivon pilkahdus – tervetullut kaikkien niiden negatiivisten uutisten keskellä, joita saamme kuulla. Toisaalta tiedostan varsin hyvin, että koen asiat näin tilanteessa, jossa työ ja elämä jatkuvat melko normaalisti kaikesta huolimatta. En halua sanoa, että positiivinen ajattelu auttaa, sillä kaikissa tilanteissa se ei todellakaan auta. Valmennus auttaa tavoitteiden saavuttamisessa, ja ammattitaitoinen valmentaja tiedostaa osaamisensa rajat.

Mutta jos sinulla on idea, edes pieni sellainen, kerro se jollekin ja katso, mihin se kehittyy.

Lue lisää:

Anne Niskakangas: “Yksin pääsee harvoin pitkälle – kokemuksia valmennuksesta”

 

Lämna ett svar