Kirjoittaja Hanna Malkamäki on kierrättäjä ja plogging-harrastaja, joka toimii kestävyyden ja kiertotalouden asiantuntijana Vaasanseudun Kehitys Oy VASEKilla.
Uusin maaliskuussa julkaistu IPCC (International Panel on Climate Change) -raportti ei maalaillut tälläkään kertaa kovin ruusuista kuvaa maapallon tulevaisuudesta. Ilmastojuna kulkee vääjäämättä kohti kriittisenä pidettyä 1,5 asteen asemaa, ja jokainen asteen kymmenys tämän rajan jälkeen lisää äärimmäisiä sääilmiöitä ja luontokatastrofeja lähes eksponentiaalisesti.
Juhlapuheita on pidetty, tavoitteita asetettu ja adresseja kerätty, mutta millaisiin toimenpiteisiin on oikeasti ryhdyttävä, jotta vahingot saadaan edes minimoitua. Ja ennen kaikkea, kenellä on vastuu?
Monimutkaisiin kysymyksiin on harvoin tarjolla yksinkertaisia vastauksia, ja kun on kyse koko maailmaa ja kaikkia sen asukkaita koskevasta ekokatastrofista, vastaukset ovat niin mutkikkaita, että tuskin kukaan pystyy niitä aukottomasti tarjoamaan.
Yksilön vastuu
Olemme länsimaissa yksilöinä ja kuluttajina tottuneet tiettyyn elintasoon, joka ruokkii monia hedonistisia tarpeitamme. Kukapa ei joskus tuskailisi ylitsepursuavia kaappejaan ja täpötäysiä varastojaan, samalla kun haaveilee sosiaalisessa mediassa uutisvirtamme täyttävistä uusista asioista ja tavaroista, jotka toisivat hetkeksi mukavan olon ja uuden omistamisen riemun.
Ruokavaliotamme emme halua kyseenalaistettavan, vaikka ehkä ymmärrämmekin sen ilmastovaikutukset. Ajamme mielellämme autolla lyhyetkin matkat, koska se on kätevää ja säästää aikaa. Esimerkkejä riittää loputtomiin.
Onko yksilö siis ekokriisin pääpahis?
Suuryritysten vastuu
Kun kaivetaan hieman syvemmältä, voidaan miettiä, kuka tämän elämätyylin on mahdollistanut ja kuka siitä eniten hyötyy. Syyttävä sormi alkaa osoittaa kuluttajan sijaan markkinoille turhaa tavaraa suotavien suuryritysten omistajien pohjattomia taskuja ja pullistelevia pankkitilejä.
Jatkuvalla markkinoinnilla luodaan mielikuvia paremmasta ja yltäkylläisemmästä elämästä, joka on vain muutaman klikkauksen päässä.
On arvioitu, että 1970-luvulla keskivertoihminen länsimaissa näki päivittäin 500–1 000 mainosta, mikä tuntuu valtavan suurelta määrältä. Nyt 50 vuotta myöhemmin altistumme kymmenkertaiselle määrälle, jopa 10 000 mainokselle joka päivä, ymmärtämättä sitä aina itsekään.
Samalla tuotteet ovat tulleet yhä edullisemmaksi, mutta valitettavasti usein myös laadultaan huomattavasti heikommaksi, mikä ruokkii jatkuvan kuluttamisen kehää.
Moderni teknologia on niin vaativaa ja hienostunutta, ettei tavallisella kuluttajalla ole mitään mahdollisuuksia korjata rikki menneitä tuotteita, ja ammattilaisella korjauttaminen tulee usein kalliimmaksi kuin uuden tuotteen hankkiminen.
Suuryrityksiä on siis helppo pitää tämän tarinan konnina.
Yhteiskunnan vastuu
Kertomuksessa on kuitenkin vielä kolmas osapuoli, nimittäin yhteiskunta. Valtiot ja liittovaltiot voivat joko mahdollistaa tai rajoittaa suuryritysten toimia, jotka vaikuttavat ympäristöön.
Ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta on tiedetty jo vuosikymmenet, mutta asioihin ei ole puututtu tarpeeksi kovalla kädellä, missä toki suuryritysten lobbauksella on oma lusikkansa sopassa.
Syyllisyyskysymyksestä ratkaisuihin
Ratkaisun saavuttamiseksi jokainen tekijä on merkittävä, ja usean pienen kuluttajan valinnoilla on kertautuessaan iso merkitys. Voimme vaikuttaa paitsi oman ostoskorimme sisältöön, myös vaatia yrityksiltä vastuuta ja toimia itse aktiivisesti tietoisuuden levittämisessä.
Voimme olla yhteydessä päättäjiin ja vaatia riittävää yhteiskunnallista ohjausta. Lisäksi voimme karsia kulutustamme ja suosia hankinnoissa paikallisia ja vastuullisia toimijoita ja kivijalkaliikkeitä sekä käyttää muun muassa jakamisalustoja ja korjauspalveluita tarjoavia yrityksiä.
Kun tarpeeksi moni uskaltaa vaatia yhteiskunnalta ja yrityksiltä kestäviä toimenpiteitä ja toimii itse kyllin vastuullisesti, kerrannaisvaikutukset alkavat näkyä.
Avaa myös mahdollisuuksia
Yrityksillä on myös mahdollisuus olla vastuullisuusmuutoksen eturintamassa ja näin lisätä omaa kilpailukykyään. Vaatimusten tiukentuessa niin asiakkaiden kuin lainsäädännönkin suunnalta vastuullisuus on yritysten olemassaolon kannalta jopa elinehto.
Lisäksi ilmastoystävälliset ratkaisut ovat yleensä pitkällä tähtäimellä taloudellisesti kannattavia, ja investoimalla ekologisuuteen saavutetaan usein myös merkittäviä säästöjä. Hiilijalanjälkeä pienentäviin investointeihin on kaiken lisäksi usein myös saatavilla investointitukea.
Tämä vuosikymmen on se, jolloin ratkaisuja on tehtävä, se on meidän velvollisuutemme tuleville sukupolville. Onneksi meillä on ratkaisun avaimet olemassa, ja Vaasan seudun yrityksiltä löytyy osaamista ja innovaatioita, joilla voidaan olla osana ratkaisua, eikä osana ongelmaa.
LUE MYÖS:
Hanna Malkamäki palasi VASEKiin – ”Kiertotalous ja vastuullisuus ovat lähellä sydäntäni”