Kirjoittaja Marja-Riitta Vest toimii Vaasan ammattikorkeakoulun TKI-johtajana.
Olemme kaikki kuulleet nyt jo pidemmän ajan liki päivittäin, että Suomi ei ole kasvanut 17 vuoteen päinvastoin kuin verrokkimaansa, kuten Tanska ja Ruotsi. Tiedossa on myös, että hallitusvastuussa ovat olleet kukin vuorollaan eikä osoittelu suuntaan tai toiseen kannata. Sen sijaan meidän tulisi katsoa peiliin ja kysyä: mikä meissä estää kasvun ja uudistumisen?
Esko Aho totesi taannoin A-studiossa, että Suomessa on tapana kyseenalaistaa uusia ajatuksia automaattisesti. Tämä näkyy usein kohteliaana mutta torjuvana reaktiona: ”Kyllä, mutta…” Entä jos muuttaisimme tämän? Entä jos vastaisimmekin: ”Kiitos rohkeasta ajatuksesta – loistavaa, jatketaan tuosta!”
Historiasta voi oppia – tulevaisuus tehdään
Suomi hakee määrätietoisesti kasvua, mutta onko innovaatiokulttuurimme kuitenkaan tätä riittävästi tukevaa? Kun tätä pohdimme, kannattaa muistaa vanha sanonta: historiasta voi oppia, mutta tulevaisuus tehdään. Olemme nimittäin eläneet samantyyppisiä aikoja lähihistoriassa, 90-luvun laman aikoihin. Retoriikassa on paljon yhtymäkohtia tähän päivään, vaikka toimintaympäristö olikin toki erilainen.
Ennen 90-luvun lamaa olin juuri siirtynyt työelämään silloiseen Vaasan korkeakouluun ja suoraan syvään päähän. Kehitimme ratkaisuja mm. korkeakoulutettujen työttömyyteen ja pk-yritysten johtamiseen, hallittuun kasvuun ja kansainvälistymiseen, yritysverkostoihin, ja alueellisiin yhteistyökuvioihin, joita nykyään ekosysteemeiksi kutsumme.
Teimme työtä kansainvälisten osaajien kotouttamisen ja työllistämisen eteen – tämän päivän teemoja nekin. Yhteisyömme elinkeinoelämän ja sidosryhmien kanssa oli vahvaa. Loimme malleja yhteistyössä eurooppalaisten kumppaneiden kanssa – erityisesti Tanskasta ja Irlannista – ja monet näistä malleista siivittivät yrityksiämme kasvuun ja elävät edelleen Pohjanmaan vientiyritysten menestyksen taustalla.
Työyhteisössämme kannustettiin rohkeuteen ja innovatiivisuuteen. Luottamuksen ja yhdessä tekemisen ilmapiiri oli vahva. Olennaista oli tekemisen meininki ja ”Yes, we can” -asenne. Samaa asennetta tarvitsemme nyt enemmän kuin koskaan. Kyllä historiasta kannattaa opit ottaa, toki päivitettynä nykypäivään, sillä siinä ajassa teimme paljon oikein.
Tanskan mallia rohkeudesta ja yhteistyöstä
Miten saisimme tänä päivänä sytytettyä kipinän innostua ja luoda uutta vielä vahvemmin? Mallina käytän jälleen kerran Tanskaa, jo vuosikymmenten takaista mallimaatani. Useat viralliset ja epävirallisemmat retkikunnat ovat juuri Tanskassa vierailleet hakien oppeja kasvuun.
Syytä onkin, sillä Tanska johtaa EU:n Innovation Scoreboard -luokitusta. Perässä tulevat Ruotsi, Suomi, Hollanti ja Belgia. Tanskassa hallinto on proaktiivinen ja yrittäjyyteen kannustava. Start up -ympäristö on kansainvälisesti houkutteleva, ja korkeakoulujen ja yritysten yhteistyö tiivistä. Kasvualoina korostuvat vihreä teknologia ja terveysteknologia.
Tanskassa on ollut myös rohkeutta tehdä merkittäviä rakenteellisia uudistuksia, ajoissa, on sitten kyse kuntien määrästä, työvoimapolitiikasta, omalääkärimallista tai innovaatioklustereista, muutamia mainitakseni. Johtaminen vaikuttaa olevan ketterää ja joustavaa.
Koronakriisin aikana minulla oli mahdollisuus seurata ja verrata Suomen ja Tanskan erilaisia käytäntöjä hyvin läheltä. Koronakriisinkin hoidossa Tanskan tapa oli ennakoiva, joustava ja ketterä turvallisuusaspektit huomioiva. Yritystoiminnalle tällä oli toki iso merkitys. Karrikoidusti kun Suomi oli kiinni, Tanska pysyi osin auki.
Tanskalaiset myös kasvatetaan kyseenalaistamaan ja kehittämään uutta jo lapsuudesta lähtien. Työpaikoilla vallitsee matala hierarkia ja vahva kokeilukulttuuri. Luovuus ja yrittäjyys ovat osa kansallista identiteettiä. Pohjanmaalla olemmekin ehkä lähempänä tanskalaista kulttuuria kuin huomaammekaan.
Mikään ei muutu, ellei ajattelu muutu
Meillä on paljon samaa – mutta myös jotain olennaisesti erilaista. Tanskassa rohkeus ei tunnu olevan poikkeus, vaan normi. Muutos alkaa aina asenteesta. Rohkeat avaukset eivät saisi jäädä vaille vastakaikua. Jokainen idea, iso tai pieni, ansaitsee mahdollisuuden. Työyhteisöissä on niin tärkeää olla tilaa epäonnistumiselle ja oppimiselle, ilman pelkoa leimautumisesta.
Tanskasta voimme edelleen ottaa oppia myös tiiviimmästä yhteistyöstä korkeakoulujen ja elinkeinoelämän, sekä julkisen sektorin välillä, myös rahoituksen ohjaamisessa tarkoitukseen. Meidän on tärkeää muistaa tarinoiden merkitys. Tarinat inspiroivat – ei vain menestyksestä, vaan myös uskalluksesta yrittää
Kaikkiin asioihin emme toki voi suoraan vaikuttaa, mutta itseemme voimme. Mikään ei muutu, ellei ajattelu muutu. Kipinättömyyden ja torjunnan sijaan tarvitaan rohkeutta, uteliaisuutta ja yhteistyötä. Rohkeus ei ole sitä, ettei pelkää – vaan sitä, että toimii siitä huolimatta. Ja kun joku uskaltaa, meidän tehtävämme on vastata: ”Loistavaa, jatketaan tuosta!”
LUE MYÖS: