Kirjoittaja Marja-Riitta Vest toimii Vaasan ammattikorkeakoululla TKI- ja palveluliiketoiminnan johtajana.
Kokonaisturvallisuusstrategiatyötä ensimmäisenä Suomessa ja esimerkkinä Euroopassa
Kokonaisturvallisuudella tarkoitetaan suomalaisen varautumisen yhteistoimintamallia,
jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä (Kokonaisturvallisuus – Turvallisuuskomitea). Länsi- ja Sisä-Suomessa aluehallintoviraston johdolla on tehty kokonaisturvallisuuden saralla uraa uurtavaa työtä 2010-luvun alusta saakka. Kokonaisturvallisuuden yhteistoiminnan tavoitteena oli ja on kansalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistäminen. Painopiste työssä on ennakoivassa, siilot ylittävässä, informaatio-ohjaavassa työssä, jonka avulla tavoitellaan kansalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden vahvistumista pitkällä tähtäyksellä. Kokonaisturvallisuuden yhteistoimintatyö jatkuu edelleen avimme koordinoimana, mutta hieman pienemmällä laajuudella kuin aiemmin. Kokonaisturvallisuuden peruslähtökohta on yksilön turvallisuus.
Toimintaympäristön muutokset ovat tuoneet esille tämän työn merkityksen ja ymmärryksen siitä kuinka edelläkäyvällä otteella mittavaa työtä 2010-luvulla tehtiinkään. Itse asiassa jo kokonnaisturvallisuus-käsitteen käyttöön pyydettiin ja saatiin lupa Sisäministeriöltä. Kun muut alueet Suomessa laativat sisäisen turvallisuuden strategiaa, Länsi- ja Sisä-Suomessa laadimme laajassa yhteistoiminnassa kokonaisturvallisuusstrategian joka valmistui keväällä 2012. Kokonaisturvallisuuden yhteistoiminta perustuu yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan (YTS Yhteiskunnan turvallisuusstrategia – Turvallisuuskomitea). Kokonaisturvallisuustyömme perustui laaja turvallisuuskäsitykseen yhdistäen siviiliyhteiskunnan varautumisen ja valmiussuunnittelun, tunnistaen rajapinnat sotilaalliseen maanpuolustukseen ja sisäiseen turvallisuuteen vaikuttaneet merkittävimmät kehityskulut. Kymmenen vuotta alueellista kokonaisturvallisuutta -LSSAVI kertookin erinomaisesti silloisesta työstämme, josta riittää ammennettavaa nykypäiviin niin laajoista valmiusharjoituksista ja yhteistoiminnasta, joilla vahvistettiin yhteiskunnan kyvykkyyttä varautua ja aina myrskyistä ja pandemioista oppilaitos- ja yritysturvallisuuteen ja laajamittaiseen maahantuloon asti. Turvallisuustutkimuksen ryhmässä edelläkäyvää otetta edusti erityisesti kansalaisosallistamisen saralla Vaasan yliopisto, jonka kutsuimme mukaan työhön 2012. Jo silloin merkittävällä työllä on ollut kauaskantoiset vaikutukset maamme kokonaisturvallisuustyöhön.
Keskustelussa tänä päivänä ovat monet sisäisen turvallisuuden teemat, joihin jo tuolloin haimme ratkaisuja. Keskityn tässä kirjoituksessa niistä erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin ja turvallisuuteen, havaintoihin 10 vuoden takaa ja malleihin, jotka loimme ja jotka ovat edelleen mitä ajankohtaisempia.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja turvallisuuden haasteista kymmenen vuotta sitten
Varhaislapsuuden turvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyviä riskitekijöitä olivat mm. vanhemmuuden puutteet, vanhempien päihteiden käyttö, työn ja perheen yhteensovittaminen, kiire, taloudelliset paineet, äärimmäiset ratkaisut/perheväkivalta, suuret ryhmäkoot, aggressiivinen käytös ja mm. oppimishäiriöiden huomaamattomuus. Tuolloin 2013 noin 20% suomalaislapsista altistui perheväkivallalle. Tiedossamme viranomaisena olivat jo tuolloin mittavat lastensuojelun haasteet, jotka eivät tänä päivänä ole lieventyneet. Lähisuhdeväkivallassa Suomen luvut ovat edelleen vuonna 2024 erittäin huolestuttavia.
Nuoruuden hyvinvoinnin ja turvallisuuden riskitekijöitä olivat tutkimusten mukaan mm. menestymisen paineet, ulkonäköpaineet, taloudelliset paineet, vanhempien päihteiden käyttö, oma päihteiden käyttö, yksinäisyys, ulkopuolisuus, juurettomuus, ystäväpiirin paineet ja perheen ajankäytön yhteensovittaminen. 136 nuorta (alle 25 v.) teki itsemurhan vuonna 2010. Vuonna 2024 vastaava luku oli 116, mikä oli 28 enemmän kuin vuonna 2022. Kehitys on jälleen huolestuttava ja kertoo nuorten pahoinvoinnista laajemminkin. Masennusoireita oli 15 %:lla nuorista (8-9 luokkalaiset kohderyhmänä). Luvut ovat pysyneet melko lailla samoina- noin 20 % nuorista todetaan nykypäivänä masennusoireita, joiden vakavuusaste vaihtelee. Asunnottomia maassamme oli 10 vuotta sitten yli 8000, joista 25 % alle 25 -vuotiaita. Tänä ts.päivänä koko Suomessa ja pääkaupunkiseudulla joka neljäs asunnoton on alle 25-vuotias emme ole pystyneet parantamaan.
Tarkastelimme myös aikuisiän hyvinvoinnin ja turvallisuuden riskitekijöitä, perheiden hyvinvoinnin näkökulmasta. Perheiden ongelmat kasaantuvat selvästi. Suurin osa lapsista ja nuorista voi toki hyvin. Eri arvioiden mukaan kaikista lapsista ja nuorista kuitenkin noin 5-8 % voi tuolloin huonosti. Työttömyys, taloudelliset vaikeudet, päihteet, kouluttautumattomuus ( vain peruskoulupohja), onnistumisen paineet ja häpeä, lähisuhdeväkivalta ja polarisoituminen näkyivät selvästi. Pelastakaa lapset ry:n Lapsen ääni 2024 – Lasten kokemuksia hyvinvoinnista, arjesta ja pienituloisuudesta – Pelastakaa Lapset kyselyn tulokset paljastavat lasten ja nuorten kokemusmaailmojen lipuvan yhä kauemmas toisistaan. Valtaosalla lapsista ja nuorista menee hyvin, mutta osa jää tästä hyvinvoinnista yhä enemmän jälkeen. Lapsiperheköyhyys uhkaa perheiden ja lasten hyvinvointia, ja heikentää luottamusta hyvinvointivaltion huolenpitoon.
Jos voisin kerrankin tuntea oloni turvalliseksi, se olisi minulle kuin uusi maailma!
Tein myös samoihin aikoihin kymmenisen vuotta sitten Turvallisuus koululaisen silmin- kyselyn erään ruotsinkielisen pohjalaiskoulun 4-6 luokkalaisille. Kun lapsilta kysyttiin mitä turvallisuus heille merkitsee kertoivat he mm. seuraavaa: ”Paljon, koska en tunne oloani niin turvalliseksi kun niin moni kiusaa minua, mutta en uskalla sanoa asiasta kellekään aikuiselle.” Lapset toivoivat, että he voivat luottaa aikuisiin, ja että olisi joku jolle kertoa, jos jotain tapahtuu. Opettajilta haluttiin turvaa, jos joku alkaa lyödä ja muutenkin opettajien toivottiin pitävän silmällä kiusaajia. Opettajien toivottiin välittävän yhtä paljon kaikista ja huolehtivan, ettei kukaan jää ulkopuolelle. Lapset olivat hyvin empaattisia ja korostivat kuinka tärkeää on mennä juttelemaan, jos huomaa jonkun olevan surullinen tai yksin. He toivoivat että kaikki olisivat ystävällisiä toisille ja että kaikilla olisi kavereita. Kiusausta ja väkivaltaa ei haluttu koettavan. Koulumatkan toivottiin olevan turvallinen , ja palokunnan ja poliisin tulevan apuun, jos jotain sattuisi. Erään lapsen kirjoitus kosketti kovasti, kun hän kirjoitti seuraavaa: ”Olisin todellakin paljon iloisempi, jos voisin kerrankin tuntea oloni turvalliseksi. Se olisi minulle kuin uusi maailma!”
Sinisen kirjan arvoprosessi haastoi kasvatuskumppanuuteen
Kokonaisturvallisuusstrategian tilannekuvan, asiantuntijoiden näkemyksien, useiden sidosryhmien mielipiteiden ja esim. koululaisten ajatusten viesti oli selkeä. Hyvinvointiin ja turvallisuuteen vaikutetaan yhdessä, ennaltaehkäisevin toimin, elämän perusoppeja vahvistaen kasvatuskumppanuudella. Tätä taustaa vasten loimme yhteistyössä LSSAVIn johdon ja Sture Uddin kanssa nk. Sinisen kirjan arvoprosessin, jonka tavoitteena oli hyvinvoinnin vahvistaminen ja syrjäytymisen kääntyminen laskuun.
Kaikista tehokkainta tulevaisuuden kannalta on ennaltaehkäisevä työ lasten ja nuorten elämänhallinnan taitojen vahvistamiseksi. Sininen kirja – eräänlainen elämänpassi avasi elämänhallinnan oven tulevaisuuteen lapsille ja nuorille, vanhemmille, kasvattajille ja opettajille sekä työnantajille. Sinisen kirjan teesit siivittävät läpi elämän – perinteisin ja modernein tavoin eri elämäntilanteisiin sovitettuna. Sinisellä kirjalla pyrittiin vaikuttamaan ensisijaisesti juureen– vahvistamaan maaperää, jotta lapsen kasvualusta olisi mahdollisimman hedelmällinen ja tasapainoinen. On hyvä muistaa, että vaikka ympärillämme kaikki muu jatkuvasti kehittyy ja muuttuu, ovat lasten tarpeet aina olleet ja tulevat vastakin olemaan samoja. Asuupa lapsi ydin-, yksinhuoltaja- tai sateenkaariperheessä hän tarvitsee erityisesti perushoivaa ja –huoltoa, aikaa, rakkautta ja rajoja, tunteen siitä, että on rakastettu ja hyväksytty perheessä, koulussa ja kaveriporukassa, ja ennen kaikkea tulevaisuudenuskoa ja -toivoa! Haastammekin jälleen toimijoita mukaan arvoprosessimme mukaiseen kasvatuskumppanuuteen. Tälle työlle oli tilaus jo vahva kymmenen vuotta sitten, mutta näinä aikoina tarve on entistä suurempi.
Varhaisen tuen Välittämisen koodi
Sinisen kirjan arvoprosessin myötä toteutimme useita erilaisia toimia ja haastoimme aikoinaan niin viranomaiset, koulut, kunnat, harrasteseurat mukaan ja loimme Välittämisen koodin. Lasten ja nuorten hyvinvointi ja turvallisuus on monen tekijän summa. Suurin osa lapsista ja nuorista voivat hyvin. Väistämättä nuoret kohtaavat pulmia matkalla aikuisuuteen ja silloin on oltava palveluja, joihin he voivat nojautua päästäkseen eteenpäin. Laadukkaista palveluista huolimatta meillä on liian monta surullista tarinaa nuorista, jotka eivät löydä paikkaa yhteiskunnassa ja syrjäytyvät. Syrjäytyminen puolestaan horjuttaa turvallisuutta ja vähentää hyvinvointia. Palveluiden haasteina tunnistettiin tuolloin lainsäädännön ja viranomaisten siilomaisuus, tiedonkulun haasteet, lukuisat palvelukontaktit/luukutus, medikalisointi, ehkäisevien palveluiden niukkuus ja korjaavien palveluiden kasvavat kustannukset. Välittämisen koodin suunnittelussa pohdimme tunnistammeko lasten ja nuorten tarpeet? Osaammeko toimia ennalta ehkäisevästi ja tarjota tukea varhain? Välitämmekö riittävästi? Totesimme, että emme riittävästi ja kehitimme mallin, jonka myötä välitön ja varhainen tuki 0-29-vuotiaille lapsille ja nuorille vähentää kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä.
Kysymys oli lasten ja nuorten oikeudesta kuulluksi tulemiseen ja kokea turvallisuutta. Varhainen havainnointi taasen vaatii herkkyyttä kuulla. Viranomaiset ja kolmannen sektorin toimijat ovat osa lähellä lasten ja nuorten arkea kokien iloja, suruja, onnistumisia ja pettymyksiä. yhdessä. Joskus lasten ja nuorten pulmat mietityttävät ja huolestuttavat toimijaa ja välittämisen koodi luotiin tähän avuksi. Lapsilla ja nuorilla haluttiin antaa mahdollisuus lainmukaiseen oikeuteensa tulla kuulluiksi asioissaan ja saada tukea riittävän varhain. Samalla haluttiin varmistaa yhteiskunnan turvaverkon pitävyyttä. Välittämisen koodia pilotoitiin onnistuneesti usean vuoden ajan Etelä-Pohjanmaalla. Välittämisen koodi toimi tuolloin varhaisena ennaltaehkäisevänä mallina tiiviissä yhteistyössä poliisin Ankkurimallin ja puolustusvoimain Aikalisä-mallin kanssa. Käytännössä loimme prosessin, joka käynnistyi ns. huolikoodilla, yhteydenottopyynnöllä, jolla alle 29-v. nuori, hänen huoltajansa, viranomainen tai vaikka jalkapallovalmentaja (nuoren tai vanhemman suostumuksella) pystyi pyytämään nuorelle tukea yhden osoitteen kautta. Koodi ohjautui auttajalle, joka on nuoreen yhteydessä. Palvelu oli ilmaista, luottamuksellista ja vapaaehtoista. Kaikki perustui täysin nuoren itsensä antamiin tietoihin.
Tule mukaan kasvatuskumppanuuteen- luomaan tämän päivän Välittämisen koodia
Olemme yhteistyössä Sture Uddin kanssa viime vuoden aikana aktivoineet uudelleen Sinisen kirjan arvoprosessia ja erityisesti Välittämisen koodia täydentämään lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämistyötä. Edelleen uskomme tähän malliin, jonka myötä on mahdollisuus auttaa lasta ja nuorta varhaisessa vaiheessa elämän pienten ja isompien haasteiden edessä. Joskus riittää yksi välittävä aikuinen. Samalla vahvistamme yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Kokonaisturvallisuuden perusta on yksilön, jokaisen lapsen ja nuoren, jokaisen meistä, hyvinvointi ja turvallisuus. Tämä kirjoitus on samalla kutsu mukaan yhteiseen työhön lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen.
Kirjoittaja toimii Vaasan ammattikorkeakoulun TKI ja palveluliiketoiminnan johtajana. Vapaa-ajallaan hän toimii mm. Pohjanmaan Pelastusalan liiton hallituksen puheenjohtajana. Hän omaa pitkän kokemuksen kokonaisturvallisuustyöstä. Päiviö Hetemäki säätiön on vuonna 2021 myöntänyt hänelle tunnustuksen Kokonaisturvallisuustyöstä (pioneerityö, konseptin luominen, kehittäminen ja koordinointi) LSSAVI 2010-2017. Hänelle on myönnetty Väestönsuojelun 2.luokan ansiomitali (Sisäministeriö) toukokuussa 2024 ansiokkaasta toiminnasta pelastuspalvelun alalla.
LUE MYÖS:
Marja-Riitta Vest: “Länsirannikkoyhteistyöllä ennakoidaan vihreän siirtymän investointeja”