Kirjoittaja Hannu Vahtera on Vaasan ammattikorkeakoulun rehtori ja toimitusjohtaja.
Vieraillessaan Pohjanmaalla huhtikuun lopulla Tasavallan Presidentti Stubb vastaanotti Vaasan yliopiston hänelle myöntämän kunniatohtorin arvon. Samassa tilaisuudessa hän piti juhlaluennon, jonka ajatuksiin toimijuudesta (agency) ja osallisuudesta (participation) huomaan usein palaavani.
Näiden käsitteiden merkitys on keskeinen sitoutumisessa yhteisiin sääntöihin, suuntaan ja hyväksyttäviin toimintatapoihin. Vaikka juhlaluennon kontekstina oli globaali murros, pätee tämä myös arkisen työn ja elämän konteksteissa.
Harva haluaa tai tyytyy mukautumaan muiden tahtoon tai kokee sitoutuvansa yhteiseen asiaan ilman mahdollisuuksia aktiiviseen toimijuuteen. Sama pätee, jos kokee ulkopuolisuutta, eli ettei omasta tahdosta huolimatta kuulu joukkoon tai pääse osaksi porukkaa.
Harva haluaa tai tyytyy mukautumaan muiden tahtoon tai kokee sitoutuvansa yhteiseen asiaan ilman mahdollisuuksia aktiiviseen toimijuuteen.
Seuraukset ovat ikävät ja yhteiskunnalle monin tavoin kalliit, jos ihmisten myötä tarjoutuvia mahdollisuuksia, osaamista, innovaatioita ja muuta henkistä pääomaa valuu käyttämättömänä hukkaan. Asiassa on myös vahva inhimillinen puoli, eikä väheksyä kannata myöskään syrjään vetäytymisen tai jopa syrjäytymisen kustannuksia, jotka heijastuvat vähintään viiveellä myös yhteiskuntamme henkeen ja toimivuuteen.
Vaikka peräänkuulutan jokaisen omaa vastuuta mahdollisuuksiensa rajoissa ottaa ja osoittaa toimijuutta sekä muokata omaa tulevaisuuttaan haluamakseen, tähän tarvitaan myös molemminpuolista ymmärrystä ja tahtoa sekä todellisia mahdollisuuksia. Sanoilla ja teoilla on merkitystä, mutta ilman jälkimmäistä asiat eivät muutu.
Juuri nyt olen huolissani siitä, kuinka kotisuomessa kriisipuhe on arkipäiväistynyt ja kuinka koulutussektoriamme koskevat leikkaukset vaikuttavat kansakuntamme tulevaisuuden menestysmahdollisuuksiin. Emme tarvitse jakolinjoja vaan yhteistä keskustelua siitä, mistä Suomen tulevaisuuden osaaminen tunnetaan ja kuinka varmistamme, että täällä löytyy maailmanluokan osaaminen, osaajat ja avaimet huomisen haasteisiin.
Yksin säästöillä, rakenteilla tai digitalisaatiolla asiaa ei ratkaista. Laatu kun vaatii tekoja ja toimivia opetusratkaisuja, opetustaitoisia ammattilaisia unohtamatta. Näistä meidät maailmalla tunnetaan, ja toivottavasti jatkossakin.
Tasavallan Presidentti juhlaluentonsa lopussa siteerasi vapaasti Mauno Koivistoa kehottaen luottamaan siihen, että lopulta kaikki menee hyvin. Tämä on hyvä ohje. Samaan hengenvetoon ja samaa valtiomiestä tahdon siteerata minäkin toteamalla, että ”jottain tarttis tehdä.”
On selvää, että vastuullinen taloudenpito edellyttää arvioimaan monia asioita uusiksi. Samaan aikaan pitää kuitenkin huolehtia siitä, että uskallamme kurkottaa korkealle. Tavoitteen pitää olla, että täältä löytyy tulevaisuudessakin parasta mahdollista osaamista, ja että täällä asuu maailman onnellisin, mutta myös fiksuin kansa. Se on hyvä alku.
LUE MYÖS:
Hanna-Kaisa Pernaa: ”Hyvinvointi ja talous – muna vai kana?”